Lukijalta: Journalismin peruskoulutuksesta leikkaaminen olisi oman oksan sahaamista

Laura Saarikoski nosti Väite-kolumnissaan (Journalisti 7/2025) esiin tärkeän asian journalistisen alan työllistymisen näkymistä suhteessa koulutuspaikkoihin. On kuitenkin tärkeä avata kolumnin lukuja, sillä opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) tilastoissa ei eritellä riittävän selkeästi viestinnän ja journalismin aloituspaikkoja. 

Medianomien aloituspaikoista vain noin viidennes on journalismiin. Vuonna 2024 aloitti yhteishaun ja avoimen väylän kautta tutkinto-opiskelijana yhteensä 99 journalismiin suuntautunutta opiskelijaa. OKM:n tilastossa on medianomipaikkoja yhteensä 502, mutta niistä siis valtaosa jakautuu audiovisuaalisen tuotannon, elokuvan, media- tai mainonnansuunnittelun ja mediatuotantojen suunnittelun opintoihin. Näitä kouluttavat ammattikorkeista Arcada, Karelia, Metropolia, Oulu, Tampere ja Turku. Journalisteja kouluttavat Haaga-Helia, Turun ja Oulun ammattikorkeakoulut. 

Sama eriytyminen on huomioitava myös yliopistojen viestinnän aloituspaikoissa. Journalismia pääaineena kouluttavat suomeksi Tampereen ja Jyväskylän yliopistot, joissa aloitti 66 opiskelijaa. Helsingin yliopiston ruotsinkielisessä ohjelmassa taas aloitti yhdeksän opiskelijaa. Viestinnän ja journalismin yhteinen paikkamäärä oli 418. 

Tänä vuonna journalismin aloituspaikat nousivat ammattikorkeakoulut ja yliopistot yhteen laskien 16:lla. Kahdella kouluttajalla opiskelijat voivat itse valita suuntautumisen, ja aloituspaikkojen määrä vaihtelee siksi vuosittain hieman.  

Lisäksi mahdollisuus hakea pääsyä tutkinto-opiskelijaksi sen jälkeen, kun on suorittanut avoimessa yliopistossa tai korkeakoulussa riittävän määrän journalismin opintoja, on osoittautunut suosituksi. Tämä niin sanottu avoin väylä ei kuitenkaan takaa pääsyä tutkinto-opiskelijaksi.  

Näyttää siltä, että OKM ei tunnista eroa journalismin ja muun median kenttään kuuluvan koulutuksen välillä. Tilastointi olisi ensiksikin hyvä saattaa tarkaksi.  

OKM on myös tiukentanut korkeakoulujen rahoituksen ehtoja niin, että etenkin ammattikorkeiden osalta tavoiteajassa valmistuminen tuo koulutuksen rahoituksesta valtaosan. Kun opiskelijoiden taloustilanne on erittäin tukala ja suuri osa käy työssä selvitäkseen, kaikki eivät saa saatettua opintojaan loppuun.  

Kouluttajat ovat tässä yhtälössä puun ja kuoren välissä. Helsingin Sanomat kertoi tällä viikolla, että viestinnän lisäksi muidenkin alojen koulutuspaikkoja on lisätty. Ilmiötä selittää osaksi se, että näin paikataan opintonsa keskeyttäneistä saamatta jäävää rahoitusta.  

Journalistisen alan työllisyys ei ole selkeä yhtälö, koska journalistiksi on aina tultu ja tullaan hyvin monenlaisilla koulutustaustoilla. En olisi itsekään alalla ilman tätä mahdollisuutta. 

Toisaalta kaikki journalismia opiskelleet eivät hakeudu journalismin pariin, vaan osa suuntautuu jo opiskelujen aikana etenkin viestintään. Journalismin opiskelijat myös tunnistavat alan epävarmuuden erittäin hyvin. Jo ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat pohtivat, mitä valita valinnaisiksi syventäviksi opinnoikseen, jotta se auttaisi työllistymään.  

Jos journalismin tulevaisuutta tarkastellaan Suomessa toimivien mediayhtiöiden viimeaikaisella kehityksellä, näkymä on erittäin huolestuttava. Näyttää siltä, että muutosneuvotteluissa vetäydytään teknologian kehityksen ja tekoälyn uhkien taakse.  

Tekoäly muuttaa journalismin tuotantoketjuja, mutta samaan aikaan tekoälyä hyödyntäen on helppo entisestään lisätä informaation määrää mukaan lukien mis- ja disinformaatio. Yhteiskunnan resilienssin näkökulmasta journalismin säilyminen vahvana on tässä epävakaassa ajassa erittäin tärkeää.  

Keskustelut toimittajakouluttajien kesken niin Suomessa kuin eurooppalaisten kumppanikoulujen verkostossa antavat yhtenevän viestin. Journalismin rakenteet tulevat muuttumaan, mutta journalisteja tarvitaan jopa aiempaa painokkaammin tukemaan avointa, faktaperusteista keskustelua, joka vie yhteiskuntaa ja demokratiaa eteenpäin. Tämä tarkoittaa mahdollisuutta journalismin renessanssille, joka toteutuisi parhaiten mediakentän ja kouluttajien kokeiluina ja kehitystyönä.  

Me suomalaiset olemme tässä aivan erityisessä asemassa. Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistönvapausindeksin mukaan media toimintaedellytykset ovat hyvät vain seitsemässä valtiossa. Niissä asuu 0,8 prosenttia maailman väestöstä.  

Meillä on edellytykset entisestään vahvistaa jo ammatissa toimivien ja journalismin ja viestinnän pariin muilla koulutustaustoilla haluavien kriittistä osaamista muun muassa tiedon verifioinnissa ja sitä kautta tukea myös kansalaisten informaation käsittelytaitoja. Tähän tarvittavaa täydennyskoulutusta on vasta vähän.  

Eduskunta sai torstaina käsittelyyn uuden tulevaisuusselonteon. Sen eri riskiskenaarioissa korostuvat yhteisinä tekijöinä koulutuksen ja osaamisen vahvistaminen sekä tiedon huoltovarmuudesta huolehtiminen. Jos siis tässä kohtaa alamme reippaasti leikata journalismin peruskoulutusta, sahaamme pahasti oksaa paitsi journalismin muutenkin supistuvalta kentältä myös suomalaiselta demokratialta.  

Keskustelun kärki ja toimet tulee sen sijaan suunnata siihen, missä suhteessa tarjotaan journalismin korkeakoulututkintoja ja täydennyskoulutusta. Se edellyttää suunnitelmallista yhteistyötä ja konkreettisia askelia, jotta muutos on korkeakouluille taloudellisesti mahdollinen.