Lukijalta: Seksityön epäkohdat jäävät alalla eniten tienaavien elämäntyyliä palvovien juttujen varjoon, kirjoittaa toimittaja Silja Laitinen. 

Median seksialauutisointia leimaa kaksijakoisuus. Vuosittain media raportoi Pornhubin vuoden suosituimmista hakusanoista ja tilastoista. Median aikuisviihdettä koskevissa jutuissa korostuvat mieltymykset, hyvinvointi ja ”pornolukutaito”. Iltapäivälehdet esittelevät säännöllisesti katsauksia kaikkeen seksityöntekijöiden arjesta aina erikoisimpiin erotiikkayrityksiin ja -palveluihin. 

Toisaalta media hoitaa velvollisuutensa uutisoimalla, kun on uutisoitavaa. Otsikoihin nousevat esimerkiksi seksialan rikostapaukset ja muut epäkohdat, kuten paritusringit. 

Linssi on siten monesti joko kritiikitön tai neutraali. Alasta muodostuu kahden narratiivin tarina. Tämä luo tilaa ajattelulle, jossa jokainen saa valita faktansa ja sivuuttaa itselleen epämieluisat näkökulmat. 

Erityisesti viime vuosina ilmi tulleiden asioiden myötä olisi kuitenkin syytä arvioida, kuinka totuudenmukaisia näkemyksemme ja oletuksemme ovat. Onko seksiala vain ala muiden joukossa? Ovatko ilmi tulleet vääryydet vain yksittäistapauksia? 

Vuonna 2020 Pornhub-aikuisviihdejätti poisti julkisen paineen alla miljoonia videoita sivuiltaan, kun kävi ilmi, että lukemattomissa varmentamattomissa videoissa näytetään raiskauksia, lasten hyväksikäyttöä, väkivaltaa ja kostopornoa. Toukokuussa 2025 vuotaneista asiakirjoista on selvinnyt, että vähemmän yllättäen yhtiön työntekijät tiesivät videoista, mutta jättivät järkyttävän materiaalin alustalle rahan kiilto silmissään. 

Tietoinen väkivallalla rahastaminen ei ole vain Pornhubin toimintatapa. Tutkimusten mukaan isoilla pornosivustoilla jopa 35–88 prosenttia videoista sisälsi fyysistä väkivaltaa, ja 97 prosenttia tästä kohdistui naisiin. Tutkimusten mukaan pornon kuluttaminen normalisoi katsojilleen seksuaaliväkivaltaa, sekä lisää naisvihamielistä ajattelua ja pahimmillaan tosielämän aggressiota. Mielestäni tästä ei vielä puhuta läheskään tarpeeksi.  

Esimerkit ovat kuitenkin vain jäävuoren huippu pornografiaan kätkeytyvästä väkivallasta. Kukaan ei voi tietää, ovatko videoilla näkyvät henkilöt todella suostuneet tekoihin, kuten on selvinnyt esimerkiksi ”turvallisena” markkinoidun Only Fansin suhteen. Puhumattakaan videoiden jakamisesta koko maailmalle. Koko eettisen pornon käsitettä onkin kyseenalaistettu. 

Myös seksityön realismi jää usein eniten tienaavien elämäntyyliä loistokkaana pitävän medianäkyvyyden varjoon, vaikka pääosin he edustavat ainoastaan viiteryhmän pienintä hyväosaisinta joukkoa. Erityisesti kansainvälisellä mittapuulla piiloon jää vaiennettu enemmistö. Monien alalle ajautumisen taustalla vaikuttavat huono-osaisuus, traumaattiset kokemukset, painostaminen tai jopa pakottaminen. 

Taiteilija Katariina Souri nosti Helsingin Sanomien kirjoituksessaan esiin huolensa siitä, että ulkokultainen kuva ja hyväksynnän janoaminen houkuttelevat tuskin oman identiteettinsä pintaa raapaisseita nuoria turvattomaan maailmaan, jossa mitään tehtyä ei saa tekemättömäksi. 

Seksialalla työskentelee monia omasta tahdostaan ja turvallisissa olosuhteissa.Seksistä, seksuaalisuudesta, erotiikka-alasta ja sen parissa toimivien turvallisuudesta tarvitaan edelleen tieteeseen pohjautuvaa ja monipuolista keskustelua. 

Suuressa kuvassa seksialaan liittyy kuitenkin valtavasti ongelmia, joille on vasta alkanut löytyä sanoja ja kuuntelijoita metoo-kampanjan ja kulttuurin muutoksen raivaamassa tilassa. 

Kun alkaa näyttää siltä, että johonkin ilmiöön liittyy väärinkäytöksiä ja epäoikeudenmukaisuutta, on syytä kiristää ruuvia ja vaihtaa linssi kriittisempään. 

Lukijoilla on oikeus tietää, ja meillä on journalisteina velvollisuus kertoa.