Yhdysvaltain kriisin päivittelyn sijaan mediatalojen täytyy ryhtyä toimiin kotimaassa, kirjoittaa Iida Tikka

Tiedän, että Yhdysvalloissa työskentelevänä vapaana toimittajana ­ammun ehkä nyt itseäni jalkaan. Sanon sen silti: Suomen media kirjoittaa ja ­uutisoi Yhdysvalloista liikaa.

Vielä muutama kuukausi sitten en ajatellut näin. Osasin vastata nopeasti ja kattavasti, miksi yksityiskohtainen uutisointi Yhdysvalloista on tärkeää:

Yhdysvaltain politiikka ja päätökset vaikuttavat suoraan Suomeen.

Se on dynaamisena ja monimuotoisena maana myös monien kehityskulkujen edelläkävijä. Kulttuuri-imperialismi ja talousvalta tuovat ideat, trendit ja innovaatiot Suomeen. Niiden ymmärtäminen on lukijoille kulttuurista pääomaa, josta on hyötyä niin kahvipöytäkeskusteluissa kuin bisnesideoiden kehittelyssä.

Yhdysvallat on myös eräänlainen testilaboratorio, ­jota seuraamalla pystymme näkemään, millaisia seurauksia yhteiskunnallisilla muutoksilla hypoteettisesti voisi ­olla. Parhaimmillaan tarkka raportointi voi auttaa suomalaisäänestäjää punnitsemaan omia arvojaan sekä arvioimaan, millaisiin seurauksiin tietyt toimet johtavat.

Ja niin edelleen.

Toisen maan trendien seuraamisessa ja ymmärtämisessä ei kuitenkaan ole järkeä, jos se ei johda toimiin kotimaassa. Erityisesti se pitäisi tajuta meidän media-alan ammattilaisten, jotka päivittelemme ja analysoimme Yhdysvaltain demokratian nykytilaa.

Mieleni muuttui kuntavaalien alla, kun olin vierailulla Suomessa. Vaaleihin oli silloin vain reilu kuukausi, mutta sain suomalaisista tiedotusvälineistä enemmän tietoa ­Yhdysvaltain käänteistä kuin merkittävimmistä kysymyksistä eri kunnissa.

Tietokirjailija ja toimittaja Elina Grundström muistutti Helsingin Sanomissa Yhdysvaltain mediatutkimuksen termistä ”afganistanismi”. Sillä viitattiin Yhdysvalloissa 2000-luvun alussa medioiden tapaan keskittyä kaukaisiin ongelmiin paikallisesti merkittävien ja usein kiistanalaisten kysymysten käsittelyn sijaan.

Afganistanismi oli vain alkusoittoa paikallisuutisoinnin arvonlaskulle. Finanssikriisin ja somejättien aiheuttamat mainostulojen menetykset johtivat Yhdysvalloissa paikallisuutisoinnin rajuun laskuun, kun lehtiä lakkautettiin ja omistajuutta keskitettiin. Kun matkustan ­uuteen osavaltioon ja avaan paikallislehden, iso osa teksteistä on lainattu isoilta valtakunnallisilta toimijoilta.

Trendi selittää, miksi Yhdysvalloissa demokratia on polarisoitunut, karannut kauas pragmaattisesta päätök­senteosta ja etäännyttänyt amerikkalaiset toisistaan. Kansalliselle tasolle nostettaessa poliittisissa linjauksissa korostuvat ideologiset kysymykset ja henkilöhahmot. Samalla empatia eri osassa maata asuvia amerikkalaisia kohtaan vähenee.

Yhdysvalloissa tämä on nähdäkseni vähentänyt nuorten kiinnostusta mediaa kohtaan. Räväkät kommentit maailman tilasta löytää kyllä somesta, mutta paikallista päätöksentekoa on hankalampi seurata Tiktokista. Aikuiseksi 2010-luvulla varttunut z-sukupolvi ei enää edes osaa kiinnostua paikallisista aiheista. Se ei ole ihme; mistä he olisivat seuranneet niitä?

Yhdysvaltain demokratian nykytilan analysointi on tekopyhää, jos emme hyödynnä sen tuomaa ymmärrystä Suomen demokratian kestävyyden pönkittämiseen.

Meidän pitäisi esimerkiksi vahvistaa paikallisuutisointia ja keskittyä nuoriin lukijoihin. Myös valtakunnallisessa mediassa pitäisi olla enemmän resursseja ja tilaa ­tarkalle analyysille Oulun kaupungin päätöksenteosta tai Kainuun kehityksestä.

Pidemmän päälle alueuutisointi on myös bisneksen kannalta kannattavaa. Yhdysvalloista äärimmäisen kiinnostuneet löytävät kyllä amerikkalaisten medioiden ­äärelle, eivätkä jenkkianalyysit riitä perustelemaan lehti­tilauksen hintaa.

Yhdysvaltojen paikallismedian karun kohtalon pitäisi herättää myös lehtitalojen osakkeiden omistajat. Eiköhän heistäkin moni halua, että Suomen demokratia toimii vielä lastenlastenkin aikuistuessa.