Kieli

Toimittaja kestää henkilökohtaisen palautteen paremmin kuin pelkäsin

Ville Eloranta

Oletko muokannut työkaverisi juttuja ja huomannut tuhahtelevasi vuodesta toiseen samoille asioille? Niin minäkin. Kynnys kommentoida virheitä ja maneereita suoraan kollegalle saattaa olla korkea. Eipä kommentointiin monesti ole kunnolla aikaakaan.

Tänä vuonna aikaa on järjestynyt ja olen alkanut pitää toimituksessamme kieliklinikkaa. Otan käsittelyyn yhden toimittajan kerrallaan ja etsin toimitusjärjestelmästä 5 – 10 hänen juttuaan. Kurkistan juttujen vanhoihin, editoimattomiin versioihin, joissa näkyy toimittajan oma jälki. Kokoan huomioiden pohjalta yhteenvedon kehitysvinkkeineen ja esittelen sen kahdenkeskisessä juttutuokiossa, jossa päästään samalla puhumaan työn arjesta.

Klinikoiden perusteella voi jo nyt kertoa toimittajien teksteistä yleisiä havaintoja. Ehkä olennaisin on, että jargon tarttuu herkästi myös hyvien kirjoittajien teksteihin. Erityisen alttiita tekstit ovat kökköyksille, kun odotetaan uutisen syntyvän suoraan tiedotteesta. Tällaisille teksteille on usein varattu varsin vähän kirjoitusaikaa, joten ainakin jotkut mieluummin sietävät kankeuksia tekstissään kuin soittavat tiedotteiden lähettäjille ja esittävät tarkentavia kysymyksiä.

Toinen keskeinen havainto on, että mutkikkaiden virkkeiden ja sanajärjestysten vanavedessä tekstiin
ui suoranaisia virheitäkin, jotka voisi välttää pilkkomalla ja suoraviivaistamalla. Jos esimerkiksi pilkutus mietityttää tai kielikorva ei auta objektin sijanvalinnassa, kannattaa luopua monilauseisista virkkeistä ja kiemuraisista rakenteista. Yksi asia per virke on usein hyvästä.

Havainnoista ilahduttavin on, että tähän mennessä kukaan kollega ei ole suivaantunut vaan moni on nyökytellyt huomioille ja ollut niistä jopa iloinen. Henkilöstötutkimuksissa nousee tyypillisesti esiin, että moni haluaisi työpaikallaan nykyistä enemmän palautetta. Tämä pätee selvästi myös kieleen.

Lue lisää aiheista: