Journalismi

Vuosi 2021 jätti urheilujournalismiin ison tyhjiön – urheilutoimittajien kannattaisi huolestua alastaan, kirjoittaa Antti Pärnänen

Antti Pärnänen

Vuosi 2021 oli suomalaiselle urheilutoimittamiselle synkkä. Tiensä pään näki neljä suosittua tai merkittävää urheilujournalistista tuotetta: aikakauslehdet Elmo ja Jääkiekkolehti, radio-ohjelma Lindgren & Sihvonen sekä radio-ohjelma ja podcast Total Hockey Forever.

Jokainen loppui eri syistä. Elmon kustantaja meni konkurssiin, Jääkiekkolehti oli kannattamaton. Lindgren & Sihvonen joutui Yle Puheen sisältöuudistuksen uhriksi, Total Hockey Foreverin päättyminen taas oli tekijöidensä päätös.

Tyhjiö on valtava – kunkin tuotteen sisällöllisestä tasosta riippumatta. Muutosta voi jäsentää vertaamalla vaikkapa siihen, että kulttuurijournalismista poistuisivat vuodessa Kulttuuriykkönen, Soundi, Episodi ja Klaus Flaming.

Vuosi sitten Suomessa julkaistiin vielä neljää riippumattoman kustantajan kotimaista urheiluteemaista aikakauslehteä. Nyt niitä on kaksi, Vauhdin Maailma ja Urheilulehti. Se ei ole häävisti maassa, jonka 5,5 miljoonaa asukasta tutkitusti pitävät urheilun seuraamisesta. Urheilulehdenkin printin lukijamäärä on KMT-tutkimuksen mukaan syväkyykännyt neljän viime vuoden aikana 41 prosenttia.

Urheilutoimittajien kannattaisi huolestua alansa tulevaisuusnäkymästä. Urheilutoimittaminen on Suomessa kuihtuva kenttä.


Urheilutoimittamisen tulevaisuuden kannalta suurin ongelma on rekrytointien vähäisyys. Kuukausipalkkaisten urheilutoimittajien määrä vähenee. Suunnasta kirjoitti Liikunta & Tiede -lehti vajaa vuosi sitten.

Etenkin maakunta- ja aluelehdissä vallitsee näkemys, että vähenee jatkossakin. Suomalaisessa journalismissa viime vuosi oli poikkeuksellista pestuuhurjastelua. Palkkauksia on tehty paljon ja laaja-alaisesti. Mutta ei juuri lainkaan urheiluun. Esimerkiksi Keskisuomalainen-konsernilla on paraikaa auki 16 toimittajan pestiä – yksikään niistä ei ole konsernin lehtien urheilutoimituksissa.

Urheilu on Suomen suurin kansanliike, yhteensä satoja miljoonia euroja pyörittävä elinkeinoala, maan suosituinta yleisöviihdettä ja keskeinen kansanterveyden edistäjä. Urheilu- ja liikuntaorganisaatiot ovat maan suosituin vapaaehtoistoiminnan alue. Olympiakomitea kertoi vuonna 2018 Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskukseen pohjaten, että 70 prosenttia suomalaisista kokee saavansa hyvää mieltä huippu-urheilun seuraamisesta.

Aihepiirin kiinnostavuuden puutteesta urheilujournalismin ongelmat eivät siis johdu. Ongelmat johtuvat siitä, ettei kiinnostavuutta hyödynnetä.

Urheilutoimittamisen ydin tulee aina olemaan huippu-urheilemisesta raportoiminen, ja totta kai henkilötarinat sekä henkilövetoisuus vetävät yleisöä. Ei kyse ole siitä, että pitäisi ryhtyä pelkästään yhteiskunnalliseksi.

Journalismin tärkeimmät myyntivaltit ovat kyseenalaistaminen ja arvostelukyky. Ne ovat avaimia yleisön houkuttelemiseen – myös ihan arkisissa huippu-urheiluaiheissa. On kysyttävä ja selvitettävä, miksei suksi luista, peli kulje tai pomppu nouse.

Journalismin palvelulupaus yleisölleen on selittää maailmaa. Se ei täyty kronologisilla henkilöesittelyillä ja kirjuritoimittamisella.

Jotta suomalainen urheilujournalismi ei näivety, urheilutoimittajien olisi kyettävä hyödyntämään myyntivalttejaan. Siten heidän työjälkensä merkitys sekä työnantajalle että yleisölle kasvaa. Merkitys on yhteiskunnallista merkitystä eli kosketuspintaa sekä liiketoiminnallista merkitystä eli vetovoimaa ja huomioarvoa. Merkityksellisyys määrittää, satsaavatko mediatalot aihepiiriin vai eivät.

Ja edelleen: en tarkoita, että tiistain iltavuorossa on luodattava, miksi Suomi on nykyään luokaton huippu-urheilumaa. Tarkoitan ihan vain kiinnostavimpien aiheiden selittämistä yleisölle kiinnostavimmilla näkökulmilla. Kyseenalaistamista ja arvostelukykyä.


Kun korona pakotti urheilutoimittajat irti urheilemisesta raportoimisen oravanpyörästä, he saivat kaikkien aikojen sauman avata ja kyseenalaistaa Suomi-urheilun toimintamalleja, rakenteita, varainhankintaa, johtamista ja arvoja. Niin ei kuitenkaan laajasti tehty. Sen sijaan alettiin puhua, että nyt on aikaa keskittyä henkilöihin ja kertoa tarinoita.

Ajatusmalli on enemmän viihteellinen kuin journalistinen. Ei merkityksellisyys kohene tarinoimalla.

Sisällöntuotanto urheilun ympärillä kyllä monipuolistuu. Freelancerien podcastejä, vodcastejä ja somesisältöjä sekä vedonlyöntiyhtiöiden sisältöjä ei kannata väheksyä, mutta ne ovat kuitenkin vielä journalistisesti eri asia kuin kuukausipalkkaisten ammattitoimittajien työ tiedotusvälineissä.

Sisältökanavien monipuolistuminen on myönteistä kehitystä. Usean maakuntalehden urheilutoimitus tuottaa nykyään omaa podcastia ja striimilähetykset paikallisista urheilutapahtumista alkavat olla jo yleinen tapa. Striimausten maksulliset katseluoikeudet ovat suoraa tuloa tiedotusvälineille.

Iso kiinnostusarvo on urheilutoimittamiselle myös pulma. Miksi mediatalot satsaisivat pintaa syvemmälle, kun silkka pinnan sanallistaminen usein riittää miellyttäviin lukijamääriin? Otsikkoon ”Iivo taipui loppukirissä” ja data tykkää.

Tuo on kysymys, johon urheilutoimittajien tulee kyetä osoittamaan esihenkilöilleen vastaus, jotta alansa suunta kääntyisi. Kun nykyinen 55–65-vuotiaiden urheilutoimittajien sukupolvi eläköityy, palkkaavatko mediatalot heidän tilalleen urheilutoimittajia?

Antti Pärnänen vinkkaa: Uutta urheilujournalismia, johon kannattaa tutustua

Usea maakuntalehti on lanseerannut oman urheiluaiheisen podcastin. Esimerkiksi Hämeen Sanomilla on Kiekkokiuas, Satakunnan Kansalla Kurvi ulvoo ja Etelä-Suomen Sanomilla Hockey Time

Kansainvälisellä jääkiekkomedialla EP Rinksidella on tuoreehko kotoisa sisarsivusto Rinkside FI, jossa nuoret toimittajat kirjoittavat jääkiekosta kunnianhimoisen analyyttisesti.

Hämeen Sanomilla on maan etevin maakuntalehden urheilutoimitus. Panostus on näkynyt myös rekrytointeina. Vastikään Hämeen Sanomille alkoi kolumnoida Suomen ykkösurheilujournalisti Jari Kupila.

Koripallopodcast Keskelle keksintöä ja salibandypodcast KalloCast eivät ole enää uusia tuotteita, mutta monelle tuntemattomia. Poikkeuksellisen perehtynyttä ja viihdyttävää sisältöä kumpikin. Keskelle keksintöä tuottaa Sanoman Supla-palvelu ja KalloCastia salibandyverkkolehti Pääkallo.