Media-ala

Mitä journalistin pitää ymmärtää työnantajansa taloudesta?

Iso osinko voi olla hälytysmerkki – tai törkeilyä, jos yrityksessä on samaan aikaan menossa rankka säästöohjelma, kirjoittavat Annukka Oksanen ja Elina Yrjölä.

Annukka: Mitä journalistin pitäisi ymmärtää oman työnantajansa tai laajemmin media-alan taloudesta? Aloitetaanko vaikka omistamisesta?

Elina: Joo. Yksityiset yritykset ovat olemassa ennen kaikkea tuottaakseen omistajilleen lisää rahaa. Suomessa monet isot mediatalot – vaikkapa Sanoma ja Alma – ovat pörssiyhtiöitä, joten niiden omistajaksi pääsee ostamalla osakkeita. Sitten on perheyhtiöitä, kuten A-lehdet ja TS-Yhtymä. Ja tietysti Yle, valtion omistama ja rahoittama mediajätti. Eikö ole hyvä, että suomalaisella medialla on monenlaisia omistajia?

A: Lähtökohtaisesti kyllä. Pörssiyhtiöissä on hyvät puolensa: ne pyrkivät kasvuun ja tehokkuuteen, mikä parhaimmillaan tuottaa uusia, parempia toimintatapoja ja innovaatioita. Perheyrityksillä taas on usein pidempi perspektiivi, ja ne voivat halutessaan ehkä toimia pitkäjännitteisemmin. Julkisen palvelun Yle on sekin tärkeä osa Suomen mediakenttää.

E: Mitä mieltä olet mediayhtiöiden osingonmaksusta? Osinkohan on omistajalle pääoman tuottoa – korvaus siitä, että hän on sijoittanut pääomansa juuri tähän toimintaan eikä vaikkapa virvoitusjuomatehtaaseen, asuntoon, kalliisiin laukkuihin tai matkusteluun. Kuitenkin moni ajattelee, että on väärin, että yritys toisaalta maksaa osinkoa ja toisaalta irtisanoo ihmisiä. Miksi juuri omistajat on pidettävä tyytyväisinä?

A: Siksi, että omistaminen on rahoitusta, ja ilman rahoitusta yritys ei voi toimia. Omistajat siis rahoittavat yrityksen toimintaa, esimerkiksi laajenemista, mikä voi johtaa esimerkiksi uusien työpaikkojen luomiseen ja yrityksen kasvuun. Omistajia edustava hallitus ehdottaa yhtiökokouksessa, paljonko osinkoa maksetaan. Se ei mene niin, että omistajat haluavat aina mahdollisimman paljon. Joskus he jopa katsovat, että on fiksumpaa jättää osinko kokonaan ottamatta. Näin esimerkiksi silloin, jos heidän mielestään yrityksellä on tosi hyviä ideoita siitä, mihin rahat voisi käyttää.

E: Iso osinkohan voi olla myös hälytysmerkki – silloin tulee mieleen, ettei yritys keksi, mihin se voisi investoida voittojaan. Iso osinko voi olla myös törkeilyä, jos yrityksessä on samaan aikaan menossa rankka säästöohjelma ja varsinkin silloin, jos yritys on juuri saanut julkista tukirahaa. Se on vähän kuin näyttäisi keskisormea sidosryhmille.

A: Entäs muuta? Liikevaihto ja tulos ovat perusasioita,  ja se, mistä ne syntyvät. Mistä yritykseen tulee rahaa? Tuleeko se esimerkiksi journalismista tai jostain ihan muusta? Tuleeko se yrityksen sellaisesta toiminnosta, joka ehkä kohta myydään?

E: Ah, rakastan tuloslaskelmia, niissä on aina koko maailma!

A: Mä rakastan tasettakin. Sitä kannattaa vilkaista tuloslaskelman lisäksi. Paljonko velkaa on suhteessa omaan pääomaan? Miten pääomien määrä on kehittynyt? Mitä yritys omistaa?

E: Jos yritys on kovin velkainen, kannattaa katsoa rahoituskuluja. Jos menee oikein huonosti, kannattaa perehtyä jopa yksittäisiin lainoihinkin, niiden ehtoihin ja lyhennysten erääntymisiin. Siis jos yritys on kriisissä.

A: Oisko tää tässä?

E: Ois varmaan – paitsi talousmielessä, myös siinä mielessä, että tämä on tällä erää viimeinen kolumnimme Journalistiin. Kiitos arvon lukijat ja näkemiin!