Jokaisessa neuvottelussa ei voi voittaa, mutta mitään ei saa, jos ei uskalla pyytää, kirjoittaa Mediakunnan Johanna Sillanpää.
Aloitin viime vuoden lopulla Mediakunnan sijaistavana toiminnanjohtajana ja tutustuin osuuskuntaan juuri liittyneeseen graafikkoon. Pian selvisi, että hänen tärkein työnantajansa katkaisee nollatuntisopimuksen. Graafikon työstä pidettiin, mutta enemmän yrittäjänä kuin palkansaajana.
Vuosi vaihtui epävarmuudessa. Neuvottelut vanhan työnantajan globaalin lakiosaston kanssa hirvittivät ja graafikko uskoi työtilausten vähenevän.
Apuun tuli Mediakunta ja etsimme yhdessä molemmille osapuolille sopivaa ratkaisua. Saimme neuvoteltua sopimuksen, kun jo kuljettiin kohti suurta arvaamatonta.
Vastoin kaikkia odotuksia työtä on riittänyt. Osuustoiminta ei ollut firmalle tuttua, mutta se hyväksyi Mediakunnan mallin. Firmasta tuli Mediakunnan asiakas, jolle graafikko toteuttaa toimeksiantonsa Mediakunnan palkkaamana työntekijänä. Nyt hänelle on solmittu Mediakunnassa jo useampi sopimus.
”En olisi selvinnyt tästä yksin”, graafikko sanoi.
Mediakunta on paitsi yritys myös ammatillinen yhteisö, jossa toimiminen edistää yhteistä hyvää. Jokaisessa neuvottelussa ei voi voittaa, mutta mitään ei saa, jos ei uskalla pyytää. Yksin ei kuitenkaan tarvitse selviytyä. Ei ole yhdentekevää, että saa tarvittaessa tukea oman alan asiantuntijoilta.
Uusimmassa lehdessä
- Anni Mattila työskentelee elokuvien ja tv-sarjojen kuvauspaikkojen parissa. Työn jälki näkyy joka kuvassa.
- Jäsenyhdistyksillä on yli kuuden miljoonan varallisuus. Liitto toivoo, että yhdistykset keskittäisivät rahansa ydintoimintaan.
- Lehdistönvapauden kärkeen palataan valinta kerrallaan
- Ett år efter flytten – i Sundsvall görs finlandssvenska tidningar med passion men utan lokalkännedom