Kommentti: Suomessa on tuhatkunta koronatartunnan saanutta, uutisissa tartuntoja on yli 9 000. Miksi uutisissa näkyvät kaikki epidemian aikaiset tartuntaluvut, kysyy tiedetoimittaja Ulla Järvi

Tiedetoimittaja Ulla Järvi ihmettelee kommentissaan, miksi koronauutiset syyllistävät nuoria ja miksi uutisissa esitetään tartuntalukuja koko epidemian ajalta eikä tältä hetkeltä. (Kuva: Mikko Käkelä)

”HUSin alueella koronatartunnoista jopa puolet tulee nyt baareista ja yökerhoista – Nuoriso ei jätä pirskeitä väliin pienen nuhan takia” (IS 19.9.2020)  
”Ainakin 70 nuorta altistunut koronavirukselle mökkibileissä Tahkolla” (Yle 22.9.2020)
”Kuuletko viruslingon kutsun? Juuri siksi alle 30-vuotiailla on nyt eniten koronatartuntoja” (IL 7.8.2020)  

Kun liikkeellä on epidemia, tiedotusvälineet ovat kirjaimellisesti elintärkeitä. Seuraan koronauutisia sekä terveysviestinnän tutkijana että koronan sairastaneen ihmisen näkökulmasta. Huomio kiinnittyy moniin kummallisuuksiin.  

Tänä syksynä on erityisesti ärsyttänyt nuorison demonisointi:  

Lääkäri Iltalehdelle: “Hirvittää, kun nuoret levittävät koronavirusta” (IL 10.9.2020)  

Tv-uutisiin ja pääotsikoihin marssitettiin tiukkailmeisiä lääkäreitä paheksumaan nuorisolle tyypillistä käyttäytymistä. Keski-ikäisten poliitikkojen twitterit sirkuttivat, miten vastuuttomat nuoret tartuttavat heikot vanhukset. Siis missä, baareissako? Opiskelijanuorisohan asuu jo omillaan, joten todennäköisin kohtauspaikka, lähimarketin kassajono, on tartuntariskinä marginaalinen.   

Koronauutisoinnin yksi piirre on ollut nuorten syyllistäminen. Esimerkit on julkaistu tämän syksyn aikana.

Nuorison paheksunnassa ei sinänsä ole mitään outoa tai journalisteille epätyypillistä. Paheksunnan syy vain vaihtuu, otsikot pysyvät.  

Etenkin terveysjournalismissa ilmaisuun ujuttautuu hallinnan elementti, jossa korostetaan ”meidän” ylivertaisuutta verrattuna ”muihin”, jotka ovat eri tavoin vastuuttomia. Viime kevään koronauutisten ”muita” olivat yli 70-vuotiaat, jotka eivät suostuneet pysymään karanteenissa, vaan tunkivat kauppakeskuksiin ja kesämökeilleen koronasta vielä puhtaalle maaseudulle.   

 Viranomaisten arvion mukaan nuoria ihmisiä syksyn tartunnan saaneista on noin puolet. Mutta missä ovat nuorten koronapotilaiden haastattelut? Potilaiden oma kokemus ei näytä uutismediaa enää kiinnostavan. Toisaalta siinä ei ole mitään ihmeellistä, terveysjournalismi on aina ollut erittäin lääkäri- ja asiantuntijakeskeistä.  
  
Kaiken kaikkiaan suomalaiset ovat olleet tyytyväisiä koronauutisointiin. Dosentti Janne Matikaisen johtamassa tutkimuksessa kävi ilmi  että noin 80 prosenttia koki uutismedian selittäneen, miten toimia koronapandemian oloissa sekä auttanut ymmärtämään koronapandemiaa. Vaikka useampi kuin joka kolmas arvioi uutismedian suurennelleen pandemiaa, yhtä moni katsoi tiedotusvälineiden silti säilyttäneen kriittisyytensä viranomaistoimia kohtaan. Kysely tehtiin keväällä, ja luottamus pitäisi säilyttää myös syksyllä.  

Uutisissa numeroiden on oltava suuria, jotta ne olisivat uutinen.  

”Koronatartuntoja on nyt koko maassa 9288”, uutisoi Pohjois-Suomen valtalehti Kaleva keskiviikkona 23. syyskuuta. Samassa jutussa kerrottiin, että Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueella on todettu ”yksi uusi tartunta”, ja että ”tartuntoja on nyt yhteensä 191 kappaletta”.  

Nyt? Mitä tekemistä tämän syksyn viriävällä toisella aallolla on viimekeväisten koronatartuntojen kanssa? Ei yhtään mitään. ”Nyt” Suomessa on tuhatkunta koronatartunnan saanutta, jotka on määrätty eristykseen.   

Olen muutamaan kertaan kysynytkin datadeskeistä, miksi niin STT:n kuin Hesarinkin tilastoissa kuljetetaan näkyvästi päivittäin mukana koko epidemian aikaisia tartunta- ja kuolemalukuja. Vastaus on aina sama: THL ei pysty toimittamaan ”tarkkoja lukuja” parantuneista.  

Oikea epidemiologi voisi kommentoida, etteivät ne testein todennetut tartuntaluvutkaan kovin tarkkoja ole. Valtaosa etenkin kevään tartunnoista jäi testien puutteessa varmistamatta, eivätkä testitkään ole koskaan täysin luotettavia.   

Mielenkiintoista on ollut myös tämän syksyn uutisointi altistuneiden määristä. Kun sairastuneita on ollut vielä kohtalaisen vähän, suuremmat luvut otsikoihin on saatu altistuneista. Epidemia alkoi mediassa yhtäkkiä tuntua jälleen hyvin pelottavalta:  

”Raahen Oluthuoneen yrittäjällä koronatartunta – altistuneita voi olla satoja” (Raahen seutu 22.8.20)  

”Kymmeniä altistui koronalle Kokkolassa – kahden koululuokan oppilaat ja opettajat karanteeniin, mahdollisia altistumisia myös uimahallissa” (Ilkka-Pohjalainen, 26.9.20)  

Asiahan on todellisuudessa aivan päinvastoin: testaus- ja jäljitystoiminta on saatu meillä toimimaan esimerkillisesti. Juuri sen ansiosta viranomaiset osaavat antaa altistuslukuja. Pääsääntöisesti näistä suurin otsikoin uutisoiduista altistusketjuista vain muutamia ihmisiä on lopulta sairastunut. Ovatko ihan kaikki koronaluvut todellakin uutisoimisen arvoisia?  
 
Ulla Järvi  
Kirjoittaja on Suomen tiedetoimittajain liiton pääsihteeri.