Dustin Hoffman osaa näytellä

Elokuvatähtien haastatteleminen on yleensä tarkoin hallittua puuhaa. Tusinan toimittajan ryhmälle annetaan 15 – 20 minuuttia. Jos väliin onnistuu tunkemaan muutaman oman kysymyksen, menee hyvin. Ryhmiä on vieläpä useita peräkkäin.

Sitä samaa oli luvassa Lontoon elokuvafestivaalilla syksyllä 2012, kun Dustin Hoffman esitteli Kvartetti-elokuvaansa. Näyttelijä oli ohjannut esikoisensa reippaasti yli 70-vuotiaana. Ryhmät tosin olivat tavallista pienempiä. Meitä oli vain viisi tai kuusi.

Rento Hoffman jutusteli ja muisteli sattumuksia uransa varrelta. 20 minuutin rajan lähestyessä pr-koneiston edustaja tuli ilmoittamaan, että oli viimeisen kysymyksen aika.

Yllättäen Hoffman ilmoitti, että hän haluaakin lisää aikaa, koska mielenkiintoiset jutut ovat kesken. Sekös meitä ilahdutti.

Seuraavaksi avustaja palasi ilmoittamaan, että ollaan jo pahasti myöhässä. Hoffman lähetti hänet taas matkoihinsa, pahoitteli ja ilmoitti, että me toimittajat kyselemme niin kiinnostavia, että ylimääräistä aikaa menee pakosta. Se oli ennenkuulumatonta.

Virkailija poistui naama happamana. Me olimme onnesta soikeina. Saimme 40 minuuttia Dustin Hoffmanin aikaa, ja hän vielä tykkäsi meistä!

Illalla törmäsin norjalaiseen kollegaan, joka oli ollut seuraavassa ryhmässä. Pahoittelin hänelle, että heidän haastattelunsa myöhästyivät meidän takiamme. Hän kertoi kummastuneena, että he olivat kyllä aloittaneet täsmälleen luvattuun aikaan.

Haastattelun venyttäminen olikin ollut tarkkaan suunniteltu esitys. Hoffman näytteli tietysti vakuuttavasti, mutta myös pr-virkailijan ärtymys oli yllättävän uskottavaa.

Saimme harvinaisen yksityisnäytöksen – ja juttuun hyvät ainekset.