Journalismi

Vaikea setämies

Setämies-sanaa käytetään ajoittain purkamaan perinteisiä sukupuoliin liittyviä rooleja, mutta toimiiko se? kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Setämies-sanaan törmää tätä nykyä aiempaa useammin. Sosiaalisen median aineistosta tekemieni havaintojen perusteella setämies on yleistynyt erityisesti keskustelupalstoilla.

Tiedotteissa, kolumneissa ja uutisissa sana on edelleen harvinainen. Setämies ei ole vielä saanut paikkaa suomen yleiskielessä. Setämiestä ei ole otettu suomen yleiskieltä kuvaavaan sanakirjaan.

Sosiaalisessa mediassa setämies-sanaa käytetään tyypillisesti sellaisissa yhteyksissä, joissa puhutaan sukupuolesta, iästä ja ulkonäöstä sekä seksistä tai seksuaalisuudesta. Näissä teksteissä käytetään yleisesti kielteisiä tunteita ilmaisevia ja muuten negatiivisesti arvottavia adjektiiveja.

Somen setämies on vähintäänkin urpo vallanhaalija. Usein idiootti miesselittäjä. Välillä pervo käppäukko.

Setämies-sanaa käytetään somessa ajoittain siten, että sen avulla pyritään purkamaan perinteisiä sukupuoliin liittyviä rooleja ja muita sukupuolittavia merkityksiä. Käyttö on osin ironistakin.

Jonkinlaiseen setämies-sanan kriittiseen tarkasteluun ja tasa-arvon edistämiseen ilmeisesti pyrittiin myös Ylen 9. toukokuuta julkaisemassa nettiuutisessa Kuinka pärjätä setämiehen kanssa työpaikalla? Näissä pyrinnöissä epäonnistuttiin.

Monen oli vaikea nähdä, millaista tasa-arvoa tällaisella nimeämisellä ja asenteella edistetään. Teksti oli omiaan pönkittämään oletuksia kahdesta sukupuolesta sekä työpaikan ”tärkeistä herroista” ja ”mahtailevista vanhemmista miehistä”.

Tekstissä esitellään asiantuntijana ”setäkuiskaaja”. Sellaisesta puhuminen vie ajatukset suorastaan hurjille urille. Tiedämme koira- ja hevoskuiskaajat, mutta onko hankala setämieskin eläin?