Journalismi

Vuoden huiput

Aina eivät freelancerin työlistan keikat syleile maailmoja, kirjoittaa Lauri Rotko. Siksi hän kannustaa kollegoja palkitsemaan itse itsensä.

Ensi vuoden alussa nähdään taas, mitkä kuvat valitaan kuvajournalismikilpailussa vuoden parhaiksi lehtikuviksi ja ketkä saavat tunnustusta hyvin tehdystä työstään.

Kuvasato on todellista ilotulitusta, toinen toistaan komeampia tulkintoja koskettavista aiheista vaikuttavasti ja luovasti toteutettuina. Kuitenkin tuntuu, että muutama kilpasarja puuttuu.

Aina eivät freelancerin työlistan keikat syleile maailmoja tai kanna juuri mitään yleisempää merkitystä, mutta silti on tuotettava priimaa kuvaa. Täten julistan itselleni kisan. Palkintoja jaan neljässä sarjassa ja kannustan myös kaikkia kollegoja palkitsemaan itse itsensä.

 

1. Vuoden selviytyminen: Millä keikalla olet onnistunut tuottamaan mukiinmenevän lopputuloksen, vaikka kaikki olosuhteet ovat olleet sinua vastaan? Esimerkiksi erään asiakaslehden keikalla mentiin tekemään lämminhenkistä juttua energiaratkaisuista. Heti aluksi kävi ilmi, että ne työt joita piti kuvata, oli jo tehty. Paikalla oli vain monttu ja keskivertoa rumempi omakotitalo. Talon sisälle ei saanut mennä, koska se monipolvisen tarinan lopputuloksena oli täynnä oksennusta. Jollain ihmeen keinolla tästä saatiin aikaan melko tavallisen näköinen kuvitus juttuun.

 

2. Vuoden sokkokeikka: Onko joskus briiffissä aukkoja? Toisinaan suorastaan häikäistyn, kun sähköpostiin kolahtaa kattava briiffi, jonka sisäistämällä keikalle voi mennä pläräämättä matkalla kännykästä keikkaan liittyviä tietoja ja keskittyä itse työhön. Mutta näitä ota itse jutun aiheesta selvää -keissejä on harva se viikko. Jaan tässä sarjassa palkinnon itselleni, koska onnistuin tänä vuonna olemaan useasti avautumatta melko tavallisesta ilmiöstä, joka kulkee valokuvaslangissa nimellä hanuribriiffaus.

 

3. Vuoden oman mokan paikkaaminen: Teitkö päivästäsi vaikean omatoimisesti? Itse ajoin parisataa kilometriä keikalle, jossa piti kuvata erään kiinteistön tiloja. Heti keikan aluksi huomasin laajakulmalinssin unohtuneen työhuoneen pöydälle. Keikan jälkeen valaistuin, miten näppärästi photoshopissa voi yhdistää 50-millisellä otettuja kuvia laajakulmakuviksi.

 

4. Elämäntyöpalkinto: Markkina kutistuu, jatkuvasti tehostetaan, palkkioita sanellaan pienemmiksi. Jos siitä huolimatta olet vielä pystyssä ja elätät itsesi kuvaamalla, olet voittaja tässä sarjassa. Taputus selkään, kahvikuppi käteen ja kohti uusia arkipäiviä.