Sattuu ja tapahtuu

Painii KGB:n kanssa

Kauan sitten meillä oli Neuvostoliiton uutistoimisto APN:n johto illan vietossa. Porukan kakkosjohtaja oli KGB:n veikkosia, kirjoittaa Heikki Haapavaara.

Varokaa värväysyrityksiä, neuvoi Suojelupoliisi taas äsken. Se on oikeassa.

Olen pitänyt yllä presidentti Kekkosen saunadiplomatiaa jo vuosikymmeniä: Kutsun kumppaneitani saunaan meille. Minulla on klassinen kertalämmitteinen sauna, makkarat ja hyvät viinat.

Kauan sitten meillä oli Neuvostoliiton uutistoimisto APN:n johto illan vietossa. Porukan kakkosjohtaja oli KGB:n veikkosia. Ykkösmies oli kuuluisa Leonid Laakso, Aatos Erkonkin suosikki. Paikalla oli myös setäni.

Vastoimme Leonidin kanssa rauhassa, kun KGB-kaveri ja setäni vetäytyivät pihalle. Mekin Leonidin kanssa laskeuduimme saunan rapuille. Pihakaivolla oli upea näky. APN:n tiedustelujohtaja ja setäni painivat siellä alastomina. Se oli siistiä sylipainia – ei lyöntejä. Veri ei vuotanut!

Huohottaen he selvittivät keskustelevansa Mainilan laukauksista. Noin asiat selviävät.

Sama toistui Neuvostoliiton hajottua. Vanhempi setäni löylytteli lauteilla venäläisystäväni kanssa. Hänen taustallaan on KGB-korkeakoulu. Siis asiantuntija.

Venäläiseni kertoi äkkiä sedälleni, että hän asioi kohta Stockmannilla – hän tulee panssarivaunun kanssa. Vaan etpä tule, vastasi setäni. Tulen sinua vastaa Viipuriin singon kanssa. Ja taas tavattiin diplomatiaa pihakaivolla.

Myöhemmin nautimme silliaamiaisen ja uudet juomat. Maljat kohosivat.

Värväys ei onnistunut, kotiin tuli pistevoittoja. Noista öistä puhutaan yhä Moskovassa. Semmoisia setiä minulla. Supo tietää, että venäläiset ovat yrittäneet vaikuttaa aina. Ei sitä pelätä pidä. Suomalainen osaa pitää pintansa.