Ammattikuva elää

Vuoden 2008 jälkeen on yt-neuvotteluissa irtisanottu keskimäärin 200 journalistia vuodessa. Lisäksi alalta on poistunut satoja ammattilaisia, jotka ovat siirtyneet eläkkeelle, irtisanoutuneet tai jääneet vaille määräaikaisuuden jatkoa.

Tampereen yliopiston Journalismin, viestinnän ja median tutkimuskeskus COMET tutkii näiden työttömäksi jääneiden ja työnsä jättäneiden toimittajien asemaa työelämässä. Tutkijat Auli Harju ja Kari Koljonen esittelivät hankkeen alustavia tuloksia liiton valtuustolle toukokuun lopulla Helsingissä. Lopullinen yhteenveto valmistuu syksyllä. Tutkimukseen on haastateltu puhelimitse 117 henkilöä, aineistossa on lisäksi teemahaastatteluja ja kirjoitustehtäviä. Tutkimus tehdään Journalistiliiton aloitteesta.

Tutkimukseen osallistuvien omakohtaiset kokemukset ja näkemykset alan näkymistä muodostavat kiinnostavan palapelin, joka kuvaa hyvin mediamaailman tilaa. Heistä lähes puolet on töissä, pääasiassa omalla alallaan tai sen liepeillä. Runsas viidennes on työttömänä. Vajaa kolmannes on työllistettynä, siirtynyt eläkkeelle tai yrittää elää freelancerina tai jonkinlaisessa roikkotyösuhteessa, kuten ttt-läisenä tai pätkäläisenä.

Töissä olevista lähes kaksi kolmannesta tekee journalistista työtä. Valtaosa muistakin on työllistynyt lähialoille viestintään ja opetustoimeen. Vain satunnaisesti leipäpuu on löytynyt aivan toiselta alalta: esimerkiksi bussikuskin hommista tai ravintola-alalta.

Joka toinen työttömäksi joutunut on saanut tukea työnantajaltaan, joka toinen kertoo jääneensä vaille mitään tukea. Henkisellä puolella vahvin tuki löytyy kotijoukoista ja (entisistä) työkavereista. Kollegat ja oman työuran kuluessa syntyneet verkostot ovat myös merkittäviä työttömäksi joutuneelle.

Merkille pantavaa on myös se, että monelle oman työttömyyden avoin esilletuonti on parantanut työnsaannin mahdollisuuksia.

Sen sijaan työvoimaviranomaisista harvalla on hyvää sanottavaa. 62 prosenttia kyselyyn vastanneista totesi, ettei ole saanut mitään tukea TE-toimistoilta. Aloitteellisille on toki tarjottu neuvoja, mutta moni on kohdannut erään haastateltavan kiteyttämän viranomaisviestin: ”Varmaan itse parhaiten löydät työtä.”

Vaikka tutkimuksesta nousee esille paljon alakuloa, kumpuaa sieltä myös myönteisiä näköaloja. Maailma muuttuu ja ammattikuva elää, niin pitääkin. Moni korostaa, että journalistin työ on hienoa. Edelleen.