Kaikki irti

Sabrina Bqain selvitti gradussaan Hyvä paha median murros (Tampereen yliopisto 2015), miten Journalistin artikkeleissa on käsitelty media-alan murrosta. Suurin osa jutuista oli negatiivisia. Positiivisissa puhuttiin innostumisesta, unelmoinnista, uskosta, mahdollisuuksista, vapaudesta… Ne ovat sanoja, joille kaiken nähnyt ja kokenut toimittaja tuhahtaa.

Media-alasta puhutaan huolestuneeseen ja kielteiseen sävyyn muuallakin.

Negatiivisuutta ruokkii tosiasia, että työtilaisuudet ovat vähentyneet ja kilpailu jäljellä olevista kovenee koko ajan. Kehityksessä ei ole mitään hyvää. Viime vuoden yli 40 yt-neuvotteluissa alalta hävisi yli 300 henkilövuotta. Tänä vuonna yt:t ovat jatkuneet, ja luvassa on uusia irtisanomisia. Omalla työpaikallani on toimituksesta vähennetty eri tavoin neljässä vuodessa kolmasosa työntekijöistä.

Kiistämättömistä kurjuuksista huolimatta moni nuori haluaa toimittajaksi. Pitäisikö heidät toivottaa tervetulleiksi auringonlaskun alalle tekemään pätkätöitä pienellä palkalla? Ei.

Sen sijaan voisi aloittaa siitä, että journalistin ammatti on siksikin hieno, että joka päivä oppii jotain uutta. Kannattaa kysyä vinkkejä kokeneemmilta kollegoilta. Joskus he todella neuvovat, eivätkä esimerkiksi vain muistele menneitä parempia aikoja.

Nuorelle kollegalle voisi sanoa, että luontaisen yleisuteliaisuuden rinnalla kannattaa erikoistua, pyrkiä asiantuntijaksi. Toimittaja on itsenäinen asiantuntija-ammatti. Itsenäisyyttä ja vapautta voi saada, kun on tarjota kiinnostavia juttuaiheita omalta erikoisalalta.

Esa Reunasen ja Kari Koljosen Toimittajan sanansijat -tutkimuksen (Tampere University Press 2014) mukaan journalistilla, jolla on erityisiä tietoja ja taitoja ja myönteinen suhtautuminen työhönsä, voi olla huomattavasti itsenäistä toimintatilaa, vaikka tuotanto on muuttunut aikaisempaa suunnitelmallisemmaksi ja esimiesvetoisemmaksi.

Pauliina Lehtonen kirjoittaa Sanomalehti uudessa mediamaisemassa -julkaisussa (Taloudellinen tiedotustoimisto 2014), miten nuoret toimittajat pyrkivät selviämään journalismin murroksesta ajattelemalla työntekoa yksilöllisenä projektina. Toisille kirjoittaminen on työn suola, ja he noudattavat perinteisiä journalistisia arvoja. Toisille taas journalismi koostuu monenlaisista tehtävistä, ja he luovat verkossa toimittajabrändiä ja rakentavat seuraajayhteisöä.

Kannattaa siis brändätä itseään mediasta riippumatta. Paikallislehdessä voi olla paikallinen brändi, verkossa kansainvälinen.

Kannattaa lukea, tutkia ja kuunnella, verkostua, auttaa ja pyytää apua, osallistua ja avata suunsa. Kannattaa tehdä tiettäväksi, mitä osaa, ja opetella lisää.

Jokaisesta työsuhteesta tai tilauksesta kannattaa ottaa irti kaikki kokemus. Toimittajana pystyy hankkimaan tietoja ja taitoja, joita voi hyödyntää muissakin kuin toimitustöissä. Moni yrittäjäksi ryhtymisen hyviä puolia konsulttina hehkuttava journalisti on hankkinut kauppaamansa kokemuksen kuukausipalkkaisena.

Pelastuvatko tiedotusvälineet elijournalistiset tuotteet? Pelastuukojournalismi? En tiedä, mutta jos edes jokunen journalisti pelastuisi.