”Sikäli kuin tiedän ei työehtosopimuksen noudattaminen ole sen ihmeellisempi taikamenettely: tottakai asianomaisen on itsensä ensin koetettava selvittää asiansa työnantajansa kanssa.”
Näin päivitteli Suomen Sanomalehtimiesliiton puheenjohtaja L. M. Viherjuuri Sanomalehtimiehen numerossa 3 – 4/1949.
Ensimmäinen ”normaalisopimus” eli sitovaa työehtosopimusta edeltänyt ohjeistus oli solmittu kahta vuotta aiemmin. Se oli Viherjuuren mukaan suurimmalle osalle jäsenistä outo. Siksi hän näki parhaaksi ammattilehdessä tuomita ”kuvittelut” sopimuksen mahtavasta voimasta.
”Tähän voitaneen sanoa ja on sanottu: Toimittaja ei uskalla itse kääntyä työnantajansa puoleen; ties vaikka erottaisivat toimesta, jos rupeaa vaatimaan ’liikoja’! Niille jotka näin ajattelevat on huomautettava, että kuinkas Liitto voi rohjeta tehdä tämän saman teon, jos tulos on juuri tämä pelätty: erottaminen.”
Päättäväisyyttä Viherjuuri vaati myös johtamaltaan liitolta. Jäseniksi oli nimittäin otettu journalisteja, jotka olivat suostuneet töihin sopimusta huonommin ehdoin.
Tämän puheenjohtaja sulatti vain, koska ajatteli, etteivät pyrkijät tiedä paremmasta.
Uusimmassa lehdessä
- Ylen Kajaanin kutistunut toimitus seuraa koko Kainuuta. Seurasimme päivän, miten väki riittää deskiin, Oulujärven jäälle ja Suomussalmelle pitkän ajomatkan päähän.
- Ministeriö lupaa suitsia työttömyyskorvausten selvitysbyrokratiaa
- Milloin verkossa roihuava rasismi kelpaa juttuaiheeksi?
- Kulturtidskrifter slåss om krympande anslag – Astra har näsan över vattenytan