Sanoman radioissa ohjelmapäällikkönä työskentelevä Elina Hiltunen koettaa avata toimenkuvaansa. Kuulostaa siltä, kuin hän puhuisi repaleisesta työelämästä, ei vain yhden ihmisen toimenkuvasta.
”Toimin Nelosen Median Total Audio -yksikössä Suplan ja Audiodesk -tiimin määräaikaisena esihenkilönä ja vastaan podcast- ja vodcast-tuotannoista. Lisäksi teen Audiodeskin sisältöjä, esimerkiksi Radio Rockin uutiskoosteita ja ylläpidän meidän viikko- ja vuosisuunnittelukalenteria. Työhön kuuluun resurssiasioita, omia podcast-tuotantoja ja tiimin luotsaamista.”
Lisäksi hänen kontollaan on tulevaisuuteen suuntaavien kehityshankkeiden edistäminen.
Hiltunen, 45, on pitkän linjan radio- ja audiotyöläinen. Hän tähtäsi alun perin tanssijaksi ja sen jälkeen valokuvaajaksi ja päätyi Tampereen yliopistoon opiskelemaan visuaalista journalismia. Muut kuvaajaopiskelijat kuitenkin varoittivat, että valokuvaus on ”auringonlaskun ala”. Siksi Hiltunen päätti lähteä kokeilemaan audioalaa.
Hän päätyi aluksi Sisuradioon Ruotsiin ja sieltä Ylen Uutis- ja ajankohtaistoimitukseen, kunnes reilu kolme vuotta sitten siirtyi yhdeksi Suplan sisältöpäälliköistä.
Vaikka Hiltunen ei halua olla pelkkä audioihminen, ääni on hänelle rakkain formaatti. Itseään hän kuvailee ”audionörtiksi”.
”Innostun audiosta edelleen. Juttelin juuri kollegan kanssa yhden ohjelman alusta, jossa oli käytetty taustaäänenä ’jännitysmattoa’. Se oli niin hienovaraisesti miksattu, että olin ihan kyynelissä sitä kuunnellessa.”
Hiltusta kiinnostaa erityisesti radion digisiirtymä. Kaupallisen radion tekijöillä on kiire pohtia, miten perinteisten fm-radiokanavien kuuntelijat saataisiin houkuteltua digitaalisten palveluiden, kuten podcastien ja muiden audiosisältöjen pariin. Ja ennen kaikkea: miten siitä saataisiin rahaa?
”Se on se ydinkysymys, jota kaikki pähkäilevät. Testaamme kaikenlaista, mutta toistaiseksi olemme valinneet sen tien, että myymme mainontaa ja jatkamme myös esimerkiksi maksumuurin kokeilemista. Nyt tasapainoilemme siinä, kuinka paljon mainostajat haluavat tähän laittaa rahaa ja paljonko me puolestaan investoimme sisältöihin”, Hiltunen sanoo.
Lehtipuolella digisiirtymä on johtanut kymmenien lehtinimikkeiden lakkautuksiin, massairtisanomisiin ja sisällön kaventumiseen. Radio on toimialana pärjännyt lehtiä paremmin. Kanavia ei ole juuri lakkautettu, ja mittausyhtiö Finnpanelin mukaan yli 80 prosenttia suomalaisista kuuntelee edelleen viikoittain jotain radiokanavaa.
Silti radio painii samojen ongelmien kanssa kuin lehdetkin: lähetysvirtaradion kuuntelijat ikääntyvät, kuuntelumäärät laskevat, mainoseurot vähenevät, eikä perinteinen radio kiinnosta nuoria tiettyjä juuri heille suunnattuja kanavia lukuun ottamatta.
Podcastien ja muun puhutun sisällön tuotantomäärät ovat kasvaneet kymmenen viime vuotta. Puhetta tuottavat ”kaikki” – perinteisten radiokanavien lisäksi lehtitalot, yritykset, podcasteihin erikoistuneet sisällöntuottajat ja vaikkapa julkishallinnon toimijat.
Hiltunen puhuu podcast-hurmoksesta, joka on kuitenkin jo tasaantunut. Hurmos toi sisältöjen tekemiseen valtavasti rahaa ja mahdollisuuksia kokeilla erityyppisten sisältöjen vetovoimaa. Nyt tilanne on muuttunut.
”Nyt on alettu hakemaan myös kannattavuutta. Koko ala miettii tarkemmin, mitä investoinnilla saa. Tässä on ollut selvä taitekohta”, Hiltunen sanoo.
Finnpanelin mukaan vain noin 20 prosenttia suomalaisista kuuntelee podcasteja tai vastaavia audiosisältöjä viikoittain. Markkinoilla on edelleen paljon potentiaalia.
”On paljon ihmisiä, jotka eivät ole kuunnelleet yhtään podcastia tai kuluta lainkaan audiosisältöjä. Suomalaiset ovat olleet hyvin tekstivetoisia, joten on vain hyvä, jos saamme uusille yleisölle äänisisältöjä. Sehän on lyömätön tapa kuluttaa mediasisältöjä.”
Ruotsissa markkina on aivan toisessa asennossa. Keskivertoruotsalaisen kuunteluminuuteista yli puolet kertyy nyt podcastien ja musiikkipalvelujen kuuntelusta. Perinteisen radion osuus on vain 35 prosenttia.
Taloudellisesti kannattavalle tasolle yltävien kuuntelijamäärien saaminen esimerkiksi uusille podcasteille on vaikeampaa kuin heidän pitäminensä perinteisen mainosvetoisen radion ääressä.
”Juuri tällä hetkellä mietin meidän tiimimme kanssa yhdessä ensi vuoden suunnitelmia. Olemme päätyneet siihen, että meidän pitää rajata tosi paljon. Keskitymme podcast-sisällöissä urheiluun, viihteeseen, tv-podeihin. Audiotarjontaan kuuluvat myös audioartikkelit sekä nettiradiot.”
Podcastien ongelma on tuottajilleen sama kuin lehtitalojen verkkosivuilla: suosiostaan huolimatta kuluttajat eivät ole halukkaita maksamaan podcastien kuuntelusta. Raha pitää edelleen saada ilmoittajilta, joten paras keino rahan saamisessa on keskittyä sisältöihin.
Hiltunen työskentelee yksikkönsä Audiodesk-tiimissä, johon kuuluu myös kolme muuta työntekijää. Tiimin tarkoituksena on auttaa radiokanavien juontajia ja ohjelmapäälliköitä tekemään parempia sisältöjä. Käytännössä työ tarkoittaa mahdollisimman laajaa yleisöä kiinnostavien aiheiden etsimistä ja niiden poimimista juontajien avuksi.
”Me etsimme kiinnostavia aiheita ja näkökulmitamme niitä. Saatamme tehdä myös spiikkiehdotuksia ja tarjota niitä juontajille käyttöön.”
Tiimin viihdetoimittaja tekee haastatteluja ja kaksi vastaavaa tuottajaa työskentelee ohjelmien parissa.
Sisältöjen tärkein raaka-aine on viihde eri muodoissaan, oli kyse radiosta tai podcasteista. Uutiset ja sää rytmittävät lähetysvirtaa ja ovat tärkeä osa kanavan tarjontaa, mutta ei tärkein.
”Kaupallisessa radiossa tuntikello eli se, mitä ajetaan ulos missäkin kohtaa, on todella tarkoin mietitty.”
Puheet kappaleiden välissä täytyy pitää lyhyinä. Muuten kuuntelijat katoavat. Esimerkiksi pitkät keskustelut istuvat huonosti kaupallisen radion lähetysvirtaan.
”Kuuntelu on sellaista, että yleisö vaihtaa nopeasti kanavaa, jos siitä ei pidä kiinni ja ’myy’ lähetystä eteenpäin.”
Uusimmassa lehdessä
- Kaleva Median Juha Laakkonen ja Keskisuomalaisen Vesa-Pekka Kangaskorpi haluavat pitää suomalaisen median suomalaisessa omistuksessa. Pelkkä maakuntahenki siihen ei riitä.
- Media käsittelee vähemmistöjä pinnallisesti ja liian varovasti, kirjoittaa Ujuni Ahmed
- Tekoälysisällöt opettavat yleisön epäilemään, eikä se ole vain hyvä
- Toimitusosasto on yhteisöllisyyden ja virkistyksen paikka