Lappeenrantalainen freelancetoimittaja Tiina Suomalainen, 62, kuuluu ammattikuntansa parhaiten tienaaviin. Hänet on palkittu yrittäjäpalkinnoilla, monet asiakkuudet ovat pitkiä ja verkostot media-alalla hyvät. Suomalaisen sähköposteihin vastataan toimituksissa aina.
Silti hän murehtii tulevaa.
”Kalenteri on täynnä muutamaksi kuukaudeksi, mutta entä jos keikat loppuvatkin siihen? En ole iän tai kokemusvuosien myötä oppinut luottavaiseksi työn suhteen”, Suomalainen sanoo.
Suomalainen on työskennellyt freelancerina 17 vuotta. Epäuskon hetkistä huolimatta hän sanoo kokemuksen tuovan varmuutta. Kun on tehnyt kauan, ymmärtää oman arvonsa ja voi ainakin yrittää neuvotella palkkiot kohdilleen.
Konkarifreelancerit eivät juuri eroa nuoremmista kollegoistaan esimerkiksi tekemiensä työtuntien määrässä. Journalistiliiton vuonna 2023 tekemän työmarkkinatutkimuksen mukaan 55 vuotta täyttäneet freelancerit suhtautuvat kuitenkin hieman muita negatiivisemmin esimerkiksi töidensä jatkuvuuteen ja aineellisen hyvinvointinsa tasoon.
Iän ja kokemuksen karttuminen voi vaikuttaa juttuaiheisiin ja asiakkaisiin. Nuorempana Suomalainen kirjoitti paljon perhelehtiin, vauvoista, lapsista ja ruuhkavuosista.
Nyt hän tekee juttuja esimerkiksi Vivaan, joka on suunnattu yli 55-vuotiaille naisille. Otavamedian lehtien lisäksi Suomalainen kirjoittaa paljon myös Tehy- ja Paperiliitto -lehtiin.
”Vauva-lehti on vaihtunut Vivaan, mutta olen koko urani ajan kirjoittanut samantyyppisistä aiheista. Suuri osa jutuistani liippaa jollain tavalla sosiaali- ja terveysaiheita. Keskiössä on usein ihminen ja inhimillisyys.”
Suomalainen sanoo olevansa printtimedian parasta kohderyhmää ja elävänsä sen juttuaiheiden ytimessä.
”Printin lukijat ovat suunnilleen minun ikäisiäni. Sen takia myös juttujeni aiheet liikkuvat paljolti oman kokemuspiirini ja kiinnostuksenkohteideni ympärillä. Olen juttujeni kohderyhmää, ja lukijat vanhenevat kanssani.”
Työvuosien vieriessä saattaa lehtitaloissa vaihtua väki tiuhaankin. Moni freelancer huomaa juttutilausten hiipuvan, kun lehteen tulee uusi tuottaja, joka tuo mukanaan omat, uudet verkostonsa.
Tämä on myös Tiina Suomalaisen kokemus, mutta hopeareunuksella:
”Usein henkilöt siirtyvät toiseen lehteen, josta sitten taas tilataan. Lisäksi, jos on ehtinyt saada toimituksessa jalansijaa hyvänä freelancerina, työt jatkuvat henkilövaihdosten jälkeenkin.”
Muutaman kerran Suomalainen on huomannut pohtivansa, ettei enää voi aloittaa mitään uutta tai uudistua, koska ”olen jo tämän ikäinen, ei miun enää tartte”.
Yhtiömuodon muuttaminen osakeyhtiöksi olisi hänen yli 80 000 euron liikevaihdollaan kannattavaa, mutta muutos ei innosta. Kotisivut Suomalainen on uusinut viimeksi kymmenen vuotta sitten.
”Tekoälyyn suhtauduin alussa samalla tavalla. En jaksa kiinnostua. Sehän vie meidän työmme eli on uhka, eikä mahdollisuus.”
Pian hän pyörsi päätöksensä, kun huomasi tekoälyn olevan kätevä työkaveri juttujen ideoiden ja näkökulmien pallottelussa.
Jyväskyläläinen freelancekuvaaja Petteri Kivimäki, 53, on kirjannut mieleensä varasuunnitelman, jos kuvaajan työt ennen eläkevuosia vähenisivät.
”Painatin joskus kaksipuolisen käyntikortinkin, jonka toisella puolella oli valokuvaajan, toisella Raksa-Petterin tiedot. Jos kuvaushommat loppuvat, alan tehdä remontti- ja korjaushommia.”
Kivimäki on ollut yrittäjä 22 vuotta. Kokemusvuodet näkyvät Kivimäen mukaan asiakkuuksissa:
”Asiakkaani ovat valinneet minut ennemmin kuin minä asiakkaat. En ole kovin räväkkä tai räiskyvä, kuvani ja kuvaajaprofiilini sopivat varmaan tietynlaisille ’setämiesjulkaisuille’ paremmin.”
Valokuvaajan on hänen mukaansa syytä pitää itsensä fyysisesti hyvässä kunnossa, jos hommaa mielii tehdä pitkään. Pitkät automatkat ovat raskaita ja metsissä pitää jaksaa rämpiä – ainakin Kivimäen, joka kuvaa paljon metsäaiheita.
Kuntonsa lisäksi Kivimäki on pitänyt huolta ammattitaidostaan. Hän on panostanut esimerkiksi videotyöskentelyyn ja omaksuu uutta kalustoa ja uusia ohjelmistoja, pääosin itseopiskellen.
”Valokuvaajana haluan jatkuvasti kehittyä. Seuraan myös muiden kuvaajien jälkeä ja pohdin, mikä on se minun tyylini, jolla olisi myös jatkossa kysyntää.”
Eläkevuosilleen Kivimäki toivoo turvaa yrittäjän eläkevakuutuksesta. Hän sanoo YEL-maksujensa tason olleen ”realistinen” jo pitkään.
”Maksan YEL-maksua mielelläni. En halua eläköityä ja huomata olevani pienen kansaneläkkeen varassa. Turvana on myös kiinteistö, jota voisin lisätulojen toivossa vuokrata.”
Tiina Suomalainen on etenkin viime vuodet maksanut itselleen runsasta YEL-vakuutusta, jopa 1 000 euroa kuussa. Hänellä on rikkonainen työura, eikä eläkekertymä ole kaksinen.
”Aion kuitenkin tehdä töitä vielä monta vuotta, eläkekertymänkin vuoksi. Tunnen myös olevani työstäni edelleen innoissani. Minulla on energiaa tehdä tätä. Ehkä innostus johtuu siitäkin, että aloitin freen arjen niin myöhään. En ole jäähdyttelemässä.”
Uusimmassa lehdessä
- Kilpajuoksua, pettymyksiä ja pohdintaa oman uran suunnasta. Journalistiopiskelijat Hanna Eskelinen, Iida Niskanen ja Sofia Tuovinen pitivät päiväkirjaa kesätöiden hakemisesta.
- Liiton jäsen pitää huolta kollegoista, ammatista ja koko alasta
- Barona maksoi Iltalehden yötoimittajille vuosien ajan liian vähän
- Tidskriftsombud: Finlandssvenska tidskrifter måste samarbeta mer för att klara sig