Ilta-Sanomien toimittaja Joonas Immonen soitti joulukuussa 2024 viidelle yksityishenkilölle ja kysyi, miksi nämä kommentoivat Facebookissa rasistisesti Lucia-neito Daniela Owusua.
”Aika usein, jos tarvitsee laittaa joku koville tai esittää hankalia kysymyksiä, tehtävät ohjautuvat minulle. Pidän sellaisista tehtävistä”, Immonen sanoo.
Owusu on ensimmäinen tummaihoinen Lucia-neito. Hän joutui sosiaalisessa mediassa tuhansien rasististen viestien kohteeksi. Immosen juttu ilmestyi 19. joulukuuta.
Immonen valitsi haastateltavikseen Arja-Liisan, Jounin, Sirpan, Sepon ja Jukan, koska heidän puhelinnumeronsa löytyivät julkisista lähteistä ja heidän kommenttinsa ”kuvastivat koko vyöryä”. Ennen puheluita Immonen mietti, pitäisikö yksityishenkilöitä käsitellä eri tavoin kuin haastatteluihin tottuneita vallanpitäjiä. Hän päätyi siihen, että ei tarvitse.
”Jokainen on vastuussa sanomisistaan, ja he olivat tarkoittaneet kommenttinsa julkiseen levitykseen. Se tekee myös heistä vallankäyttäjiä”, Immonen sanoo.
Haastatteluissaan Immonen jahtaa loogisia, eksakteja vastauksia jankkaamalla kysymyksiä. Silti hän pyrkii olemaan myös asiallinen, ystävällinen ja tahdikas.
”Toimittajan tehtävä ei ole muuttaa maailmaa tai tuomita ihmisiä vaan tuoda esiin, miten he perustelevat ajatuksiaan. Tein haastateltaville selväksi, että haluan kuulla, miksi he tekivät näin, mutta ilman julistamista tai paasaamista, miten rasismi on omasta mielestäni väärin.”
Jutun ilmestyttyä Immonen sai paljon kyselyjä, miksi lehti antoi palstatilaa esimerkiksi ihmiselle, joka kertoo olevansa etnonationalisti. Immonen vastasi, että media ei voi esittää, että arjen rasismia ei ole olemassa, koska sitä on.
”Hyssyttelyä hedelmällisemää on selvittää ja kertoa, miksi ihmiset ajattelevat niin kuin ajattelevat. Lukijoilla on oikeus tietää, miten Lucia-neitoa netissä kommentoidaan.”
Immosen juttu syntyi ”suurin piirtein yhdessä iltapäivässä” ja tarvitsi vain keveää editointia. Maaliskuussa se palkittiin vuoden juttuna Suuri Journalistipalkinto -kisassa. Immonen yllättyi palkinnosta, koska ”juttu on tosi simppeli stoori”. Toisaalta hänestä on tärkeää, että juuri se palkittiin.
”Juttu sanoittaa vaikeaa ja monisyistä ilmiötä yksittäisten ihmisten kautta. Se myös osoittaa, että vuoden jutun ei välttämättä tarvitse olla pitkä tutkiva projekti eikä palkinnon saajalla takana kymmenien vuosien uraa.”
Joonas Immonen, 24
- Ilta-Sanomien toimittaja vuoden 2024 toukokuusta lähtien. Keskittyy pääasiassa tutkivaan journalismiin.
- Työskennellyt Maaseudun Tulevaisuudessa politiikan toimittajana 2023 – 2024.
- Yhteiskuntatieteiden opiskelija Tampereen yliopistossa.
- Suuri Journalistipalkinto 2023 Vuoden alueellinen juttu -kategoriassa kuntien valmiussuunnitelmia käsittelevällä jutulla ja Suuri Journalistipalkinto 2024 Vuoden juttu -kategoriassa jutulla En ole mikään rasisti, mutta.
Suomen Kuvalehden taloustoimittajan Jarmo Raivion valinta
”Ilta-Sanomien toimittajan Joonas Immosen viime joulukuussa ilmestynyt juttu En ole mikään rasisti, mutta oli ajatuksia herättävää käyttöjournalismia. Idea oli yksinkertainen: Immonen soitti viidelle ihmiselle, jotka olivat sosiaalisessa mediassa kommentoineet rasistisesti Lucia-neidon valintaa. Heitä pyydettiin perustelemaan sanomisiaan tarkemmin. Torjunta oli ajoittain vahvaa mutta kysymällä kiihkottoman neutraalisti Immonen sai muun muassa Jukalta, Sepolta ja Arja-Liisalta vastauksia, jotka avasivat lukijalle näkymän suomalaiseen arjen rasismiin.”

Uusimmassa lehdessä
- Pitääkö journalismin valita puolensa, jotta maailma pelastuisi? Journalistin toimittaja Manu Haapalainen kysyi itseään viisaammilta.
- Marjaana Varmavuori haluaa saada ihmiset saman pöydän ääreen
- Paikallisen median pitää vaalia paikallista keskustelua
- Jobbet som lokalreporter gav otippat socialt trumfkort