Sanomalehtimies iloitsi numerossaan 7–8/1968 Julkisen sanan neuvoston perustamisesta. Alan yhteisöt olivat juuri päässeet sopuun uuden itsesäätelyelimen toimintaperiaatteista, ja neuvostoa koskeva sopimus odotti enää allekirjoituksia.
”Ensimmäisenä maana maailmassa Suomi saisi neuvoston, joka edustaa julkisen sanan koko kenttää”, totesi lehden pääkirjoitus.
Sen mukaan vastaavia neuvostoja oli muissakin maissa, mutta niissä perustajina olivat vain ”lehtimiehet ja julkaisijat”. Suomessa mukana oli myös Yleisradio.
Ensimmäisen toimintavuoden budjetiksi ”alan omalle kunniatuomioistuimelle” oli varattu noin 8 000 markkaa.
”Päätöksillään on neuvoston tuettava hyvää journalistista tapaa, ehkä arvosteltavakin sellaista, mikä ei kunnioitusta ansaitse, mutta samalla puolustettava uutisen hankkimisen ja julkaisemisen oikeutta sekä arvostelun vapautta, pääkirjoitus jatkaa.
”Lehtimiesten on syytä toivottaa menestystä uutta uraa aukovalle Julkisen sanan neuvostolle.”
Ensimmäiset arviota kaipaavat jutut tuotiin JSN:n tietoon helmikuussa 1969. Niitä oli puolen tusinaa.
Uusimmassa lehdessä
- Kohu arabiankielisistä uutisista kuumensi repivän Yle-rahoituskeskustelun. Uutisankkuri Esraa Ismaeel on seurannut keskustelua ihmeissään.
- Sinuhe Wallinheimo kiinnostui kaupallisen median ahdingosta ja hakeutui Ylen hallintoneuvoston johtoon. Läheiset välit Vesa-Pekka Kangaskorpeen ovat hänelle arka paikka.
- Kulttuurin leikkaukset hukkaavat ammattitaitoa peruuttamattomasti
