Haastatteluihin valmistautuminen on ajanhukkaa, Katja Ståhl

Olet järkyttynyt ja katkera, kun sinua ei valittu Levyraadin uudeksi juontajaksi.

Olen, heh. Mielestäni olisin ollut siihen hommaan tosi hyvä, mutta toivottavasti löytyy joku toinen, joka olisi yhtä hyvä. Siihen on pakko nyt vaan luottaa. Älkää pettäkö minua!

Sanoit Iltalehden haastattelussa lopettaneesi työt Radio Nostalgiassa ennen kuin ”rupeat tosi vittumaiseksi”. Muutut sellaiseksi pian myös Elämäni biisin juontajana.

Onhan se mahdollista, mutta Elämäni biisiä tehdään niin harvoin, ettei siihen ehdi leipiintymään. Se on kerran vuodessa kolmen kuukauden rykäisy ja vain viikonloppuisin, joten siihen ei vaan ehdi vittuuntumaan. Varmasti dementoidun ennen vittuuntumista.

Osa presidenttiehdokkaista oli marraskuussa vieraana Elämäni biisissä. Petyit pahasti, kun lähetyksestä ei tullutkaan Tuttu jutun kaltaista presidentinvaalien ratkaisijaa.

Tulipas! Enkä pettynyt. Ainoa harmi oli se, että mukana ei ollut yhtään naista. Sanoin ehdokkaille, että tässä on all male panel ja te varmasti ymmärrätte, että minulla on nyt kaikki valta. Kaikki nyökkäsivät nöyrästi!

Sinulle on tärkeää kertoa kaikki mahdollinen julkisuudessa. Suosittelet samanlaista avoimuutta kaikille toimittajille.

Helpommalla pääsee, kun on vähän liiankin avoin. Silloin kukaan ei saa sitä luurankojen löytämisen riemua. Jos on itse kaivanut kaiken huolellisesti pöydälle ja joku haluaa niitä ronkkia, niin siitä vaan. Sitten ne voi laittaa taas takaisin kaappiin. Silloin mikään kysymys ei tule yllätyksenä – paitsi ehkä tämä kysymys.

Et ole koskaan kieltäytynyt yhdestäkään haastattelupyynnöstä.

Olen kieltäytynyt monestakin haastattelusta erinäisistä syistä. Lähtökohtaisesti minut velvoitetaan tekemään haastatteluja. Sopimuksissa lukee, että minun pitää antaa haastatteluja, ja silloin ei voi kieltäytyä. Minusta haastattelujen antaminen on ihan kivaa, mutta kuvaukset ovat ihan hirveitä.

Olet toiminut myös levy-yhtiöissä. Annoit väkevän näytteen lahjakkuuden tunnistamisen kyvyistäsi torppaamalla Maija Vilkkumaan Satumaatango-kappaleen.

Se oli sellainen ”herkullinen” hetki elämässä. Samalla tavoin levy-yhtiössä pyöriteltiin aiemmin Nirvanan levyä, että eipä tästä taida mitään tulla. Silloin oli Alanis Morissette -huuma päällä ja ajattelin, että tämä yrittää olla jotain sellaista. On tästä Maijan kanssa keskusteltu ja ihan kivasti on saatu ratkaistua asia.

Olet nähnyt elämäsi aikana niin paljon takahuoneiden tapahtumia, että moni kirjankustantaja on tarjonnut sinulle isoja summia paljastuskirjan tekemisestä.

Ei vielä. Ei ne ehkä tajua, että tiedän siitä kaiken. On tarjottu mahdollisuutta kirjoittaa elämäkerta, mutta olen vielä liian nuori sellaiseen. Takahuonekirjaa en tee, koska siitä tulisi ihan hirveä, tiedän ihan liikaa.

Kävit aikoinaan Laajasalon opiston vuoden mittaisen radiolinjan. Pidemmät media-alan opinnot ovat lahjattomia varten.

Ne ovat reippaita varten, ja niitä varten, jotka jaksavat pyrkiä. Minä olen ihan liian lyhytpinnainen sellaiseen hommaan, että luetaan puoli vuotta jotain asioita ja sitten pyritään. Minun pinnani ei kestä sellaista. Olisi ihanaa, jos olisi sellaisesta valmistunut, mutta en vaan pysty. Kuvittelin jopa, että voisin tulla juristiksi, mutta ei se ole fyysisesti mahdollista.

Olet tämän palstan ensimmäinen haastateltava, joka ei halunnut nähdä väitteitä etukäteen. Haastatteluihin valmistautuminen on sinulle silkkaa ajanhukkaa.

Se on totta. Ei tulisi mieleenkään valmistautua haastatteluihin. Herran jestas, siitähän katoaisi kaikki kiehtovuus. Eikä muutenkaan tarvitse valmistautua, koska 90 prosenttia toimittajista kysyy, että ”kuules Katja, mikäs on sun elämän biisi”.