Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan torstaina 24. helmikuuta 2022, Helsingin Sanomien toimittaja Helmi Muhonen alkoi seurata sotaa, jota oli aluksi vaikea uskoa todeksi.
Sodan ensimmäisinä päivinä ajatusten nollaaminen ei onnistunut. Sodan jatkuessa toimittajakin tottui aiheeseen, niin surullista kuin se olikin. Kesällä noin puoli vuotta sodan syttymisen jälkeen huolet alkoivat kuitenkin painaa liikaa.
”Minulla vaihtuivat työtehtävät, minkä seurauksena oli enemmän aikaa omille tunteille ja ajatuksille, joita sota oli herättänyt. Jouduin hakeutumaan työterveyshoitajalle, jolta sain lähetteen työterveyspsykologille”, Muhonen kertoo.
Ukrainan sota on ollut Iltalehden ulkomaantoimittaja Jari Himaselle toistaiseksi uran tärkein seuranta-aihe. Hän on tehnyt yövuoroja vuodesta 2016 lähtien.
”Tunnetta on vaikea kuvailla. Journalistinen koneisto lähti pyörimään, ei pelkästään itsessäni vaan koko Iltalehdessä ja mediassa ylipäätään. Siinä tilanteessa keskittyy vain uutisoimaan sodan etenemisestä”, hän sanoo.
Himanen ei koe, että Ukrainan seuraaminen olisi vaikuttanut häneen syvästi. Hän kirjoittaa kauheista asioista, tragedioista ja ihmisten kuolemista, mutta pyrkii olemaan eläytymättä tapahtumiin ja olemaan ajattelematta sitä, että kyse on oikeista ihmisistä. Himanen kuitenkin murtui, kun ensimmäiset kuvat Butšan verilöylystä ilmestyivät huhtikuussa 2022.
Venäjä hyökkäsi maaliskuussa 2022 Butšan kaupunkiin. Hyökkäyksen aikana ja sitä seuranneessa verilöylyssä surmattiin Ukrainan mukaan yli 450 siviiliä. Himanen joutui käymään kaikki kuvat läpi. Tavoitteena oli löytää kuvia, jotka Iltalehti voisi julkaista sivuillaan. Osa kuvamateriaalista on edelleen Himasen verkkokalvoilla.
”Kun kävin niitä kuvia läpi, jouduin välillä pidättelemään kyyneliä, etten romahtaisi täysin siellä toimituksessa.”
Sodan alku oli vaikeinta Ylen ulkomaantoimittaja Elsa Osipovalle. Hän ei odottanut lainkaan Venäjän hyökkäystä, ja oli hyvin hämmentynyt ja epäuskoinen, kun sota syttyi. Hän toivoi, ettei Venäjän ja Ukrainan välinen tilanne olisi eskaloitunut.
Osipova arvelee, että niin Ylellä kuin Suomen kaikissa muissakin tiedotusvälineissä oltiin sodan alkuvaiheessa huolissaan. Puhuttiin siitäkin mahdollisuudesta, että Venäjä hyökkäisi Suomeen tai käyttäisi ydinaseita.
”Me kaikki heräsimme sellaisesta lintukodosta ja se pelko ohjasi meitä todella paljon”, Osipova sanoo.
Helmi Muhosen mukaan Hesarilla on käsitelty Ukrainaan liittyviä huolia ja murheita kollegojen kesken. Esihenkilöt ovat muistuttaneet toimittajia siitä, että mieltä painavista asioista pitää puhua. Muhonen sai työpsykologiltaan tarvittavan avun ja on jutellut huolistaan esihenkilönsä kanssa.
”Niin kauan, kun Ukrainassa on sota, se vaikuttaa elämään. Kun työskentelee toimittajana, sotatapahtumille altistuu lähes päivittäin. Muussa tapauksessa niiden seuraamista voisi rajoittaa eri tavoin”, hän toteaa.
Ylellä työntaja järjesti keväällä 2022 vapaaehtoisen luennon. Sen aihe oli mielenterveyden ylläpito sotatapahtumien aikana. Ammattilainen antoi toimittajille erilaisia vinkkejä siitä, miten mielenterveyttään voi suojella.
Osipova katsoi luennon nauhoitettuna, mutta hänen reaktionsa vinkkeihin oli ennakkoluuloinen.
”Lähinnä ärsytti, kun joku tuli ulkopuolelta antamaan neuvoja, vaikkei tiedä, millaista tämä työ on. Sitten huomasin, että noudatinkin luennossa annettuja ohjeita. Tavallaan niissä ei ollut mitään vikaa, vaan siinä, miten neuvot esiteltiin meille”, Osipova kertoo.
Luennolla puhuttiin muun muassa omien rajojen asettamisesta, irrottautumisesta sekä muun elämän ja muunlaisen identiteetin varjelemisesta. Vinkeistä on tullut luonnollinen osa Osipovan arkea ja elämää.
Kun Himanen lähtee töistä kotiin, edessä on puolen tunnin bussimatka, jonka aikana hän avaa kirjan. Hän on pohtinut, auttaako lukeminen ja toiseen maailmaan uppoutuminen päästämään töistä saman tien irti.Vapaa-ajan merkitys on korostunut entisestään.
”Aiemmin seurasin koko ajan uutisia, vapaa-ajallakin, sillä kyseessä on jonkinlainen ammattitauti. Nyt olen kokenut tarpeelliseksi sen, että oikeasti irtaannun töistä ja työmaailmasta, joten uutisia tulee seurattua vähemmän, oli aihe mikä hyvänsä”, Himanen sanoo.
Osipovakaan ei lue jatkuvasti uutisia, sillä toimittajan ammatti on hänelle vain työ siinä missä mikä tahansa muukin. Hän ei myöskään puhu vapaa-ajallaan Ukrainasta, eikä sodasta ylipäätään. Hänellä on Venäjällä tuttavia, jotka eivät ajattele sodasta samalla tavalla kuin lännessä ajatellaan.
”Ihmissuhteiden kannalta on parasta, että en keskustele aiheesta.”
Muhoselle on tärkeintä huolista ja murheista puhuminen, jos mielen päälle on jäänyt esimerkiksi tiettyjä kuvia tai tilanteita. Häntä on auttanut myös ystävien ja kollegoiden kanssa juttelu sekä luonnossa liikkuminen.
”Se, että lähtee vaikka tekemään jotain, ihan muita harrastuksia. Vapaa-ajalla uutisvirran voi sulkea.”
Uusimmassa lehdessä
- Paikallismedia kytkee ihmiset yhteisöönsä. Alajärvelle muuttanut Jukka Vuorio huomasi tarttuvansa pikkukunnan uutisiin sitä painokkaammin, mitä synkemmältä maailma muussa mediassa näyttää.
- Yleisön luottamus täytyy ansaita yhä uudelleen
- Journalistin ohjeiden uudistusehdotukseen paljon kommentteja – ”On jätettävä tilaa myös journalismin houkuttelevuudelle”
- Palkaton sairauspäivä huolettaa – liitto ei hyväksy ehdotusta, jos sitä esitetään neuvotteluissa
