Pumpernikkeli, Manteli ja Käki. Muun muassa sellaisia nimiä ovat saaneet lasten omatekoiset lehdet. Esimerkiksi Käki ilmestyi 1940-luvulla Jyväskylässä. Sitä toimitti 15-vuotias poika, joka oli viettänyt aikaa kirjapainossa ja innostunut latomisesta. Aikuisena hänestä tuli faktori eli kirjapainon tekninen johtaja.
Käkeä mainostettiin Keskisuomalaisessa ja myytiin kirjastossa.
”Jopa Keskisuomalaisen pakinoitsija noteerasi lehden, että kova kilpailija on tulossa”, arkistotutkija Marja-Leena Jalava kertoo.
Jalava vastaa Suomalaisen kirjallisuuden seuran ja Lelumuseo Leikin keräyksestä, jossa tallennetaan tietoa lasten noin 6 – 14-vuotiaana tekemistä lehdistä. Ikäraja tosin on joustava.
Kevään ja kesän aikana kerätyistä muistoista on tarkoitus koota näyttely vuonna 2024. Jos muistoon liittyy fyysinen lehti, sekin tallennetaan SKS:n arkistoon.
Siellä on jo ennestään esimerkiksi Majakka-lehtiä: Niitä teki lapsena runoilija Saima Harmaja ystäviensä kanssa.
Jalava teki itsekin lapsena lehtiä.
”Minulla oli varsinainen lehtitalo: sanomalehti, naistenlehtiä ja lastenlehtiä.”
Lasten lehdet käsittelevät Jalavan mukaan usein lasten omia harrastuksia, muotia, lemmikkejä tai esimerkiksi elokuvan ja television maailmaa. Lehtiä on tehty yksin, yhdessä kaverin kanssa tai vaikkapa kerhoa tai harrastusporukkaa varten.
Kieli matkii usein aikuisten tekemiä lehtiä, esimerkiksi ajalleen tyypillistä mainoskieltä. Sisällöissä huumori ja mielikuvitus saavat laukata vapaammin. Esimerkiksi eräässä muotilehdessä ihastellaan, miten ”kenkien koroissa esiintyy mitä ihmeellisimpiä muunnelmia aina timanteista hiiriin saakka”.
Mainokset ovat usein keskeisessä osassa. Se kertoo Jalavan mukaan siitä, miten paljon lapset kiinnittävät niihin huomiota arjessaan.
Lehtiä tehdään yleensä omaksi iloksi tai kavereiden ja vanhempien viihdyttämiseen. Ne ovat tapa toteuttaa omaa innostusta kirjoittamiseen tai piirtämiseen – ja keino jäsentää aikuisten maailman asioita roolileikin keinoin.
Osa lehtien tekijöistä on ollut myös hyvin kunnianhimoisia. Jalava mainitsee esimerkkinä Lyhtypirtin Viestin, jota teki lapsena toimittaja ja kirjailija Tuomas Marjamäki. Tämä haastatteli lehteensä esimerkiksi tasavallan presidenttiä Martti Ahtisaarta sekä lukuisia muita nimekkäitä henkilöitä.
”Hän on ollut jo nuorena ilmeisen rohkea henkilö.”
Lehti saattoi toimia myös tapana tulla nähdyksi. Yksi tarinansa keräykseen lähettäneistä kertoo, miten ystävän kanssa tehty lehti oli kahdelle koulussaan kiusatulle ja hyljeksitylle tytölle keino saada positiivista huomiota.
Kertomuksia lapsena tekemistään lehdistä voi lähettää Suomalaisen kirjallisuuden seuralle elokuun loppuun saakka. Tähän mennessä muistoja ja lehtiä on tullut parikymmentä, 1940-luvulta 2000-luvulle saakka.
Yhtään tarinaa nykyaikaisen verkkolehden tekemisestä keräykseen ei toistaiseksi ole lähetetty. Lehtileikkiin liittyy tärkeänä osana käsillä tekeminen. Paria lehteä on kyllä taitettu kotikoneella.
Jalavan kollega on haastatellut keräystä varten alakoulussa olevia kaksosiaan näiden nykypäivänä tekemästä lehdestä. Sekin ilmestyy kuitenkin paperisena, peräti laminoituna.
”Printti on pitänyt pintansa”, Jalava sanoo.
Lisätietoa Lasten tekemät lehdet -keräyksestä: finlit.fi.
Korjaus 17.8. kello 12.55: Jutussa kerrottin alunperin, ettei ole varmuutta, tekikö runoilija Saima Harmaja lapsena Majakka-lehteä yksin vai ystäviensä kanssa. Asia on kuitenkin vahvistettu – Harmaja teki lehteä yhdessä ystäviensä kanssa.
Uusimmassa lehdessä
- Paikallismedia kytkee ihmiset yhteisöönsä. Alajärvelle muuttanut Jukka Vuorio huomasi tarttuvansa pikkukunnan uutisiin sitä painokkaammin, mitä synkemmältä maailma muussa mediassa näyttää.
- Yleisön luottamus täytyy ansaita yhä uudelleen
- Journalistin ohjeiden uudistusehdotukseen paljon kommentteja – ”On jätettävä tilaa myös journalismin houkuttelevuudelle”
- Palkaton sairauspäivä huolettaa – liitto ei hyväksy ehdotusta, jos sitä esitetään neuvotteluissa
