”Täällä on sulle todella kummallinen kirje ja mua vähän karmii… Avaanko?”
Puhelu tuli Linda Rantaselle Iltalehdessä työskentelevältä kollegalta tammikuun ensimmäisellä viikolla vuonna 2021. Rantanen kehotti avaamaan kirjeen.
”Täällä on raaka verinen lihanpala. Ilman mitään viestiä”, kollega sanoi.
Rantanen oli saanut tyhjiä maisemapostikortteja ja puheluja tuntemattomasta numerosta. Langan toisessa päässä oltiin hiljaa.
”Ne oli helppo ohittaa, koska pilapuheluita tulee. Kirje sen sijaan pysäytti”, Rantanen sanoo.
Se otettiin toimituksessa vakavasti. Rantaselle tarjottiin tukea työpsykologilta ja asiasta keskusteltiin HR:n ja päätoimittajan kanssa. Hän sai myös vertaistukea työkavereilta, joita lukijat olivat eri tavoin uhkailleet tai häirinneet.
”Valvoin öitä ja kyttäsin ikkunasta ohi ajavia autoja peläten, että joku tulisi kotiimme.
Linda Rantanen, lifestyletoimittaja ja kirjailija
Helmikuussa lastensuojeluviranomaiset kertoivat, että Rantasen kolmesta lapsesta oli tehty lastensuojeluilmoitus.
”Ilmoituksessa väitettiin, että kotonamme käy vieraita miehiä ja rikollisia ihmisiä, että istun kaikki illat kapakoissa ryyppäämässä ja lapset ovat yksin kotona eivätkä saa ruokaa.”
Väitteet olivat absurdeja. Rantanen ei ollut edes käynyt baarissa kahteen vuoteen. Lastensuojeluviranomaiset totesivat 20 minuutin kotikäynnin jälkeen, että ilmoitus oli valheellinen.
Rantanen teki rikosilmoituksen, mutta poliisin mukaan tapausta olisi vaikea selvittää, koska lastensuojeluilmoitus oli tehty tekstiviestillä prepaid-liittymästä. Poliisi kuitenkin tutki asiaa, ja puolen vuoden päästä ilmoituksen tekijän henkilöllisyys selvisi. Sinä aikana puhelinsoitot jatkuivat. Vaikutti siltä, että kaiken takana oli yksi ja sama henkilö.
”Valvoin öitä ja kyttäsin ikkunasta ohi ajavia autoja peläten, että joku tulisi kotiimme. Puolisoni oli silloin reissutöissä ja olin yksin lasten kanssa. Hankin kotiin kaikki mahdolliset hälyttimet ja turvakamerat.”
Syyte käsiteltiin oikeudessa huhtikuussa 2022.
”Asun Raumalla ja henkilö asui Oulussa. Kyseessä oli noin kuusikymmentävuotias nainen, jota en ollut koskaan tavannut.”
Lihakirje ja kortit oli leimattu Oulussa, vaikka niiden lähettäjä ei oikeudessa selvinnytkään.
Nainen oli oikeudenkäynnissä läsnä etäyhteyden kautta.
”Häntä jouduttiin monta kertaa komentamaan rauhoittumaan ja käyttäytymään asiallisesti. Hän hoki, että kyllähän kaikki tietävät, että media-alalla huorataan ja käytetään huumeita. Ja toimittajana tällaiset asiat pitää kestää.”
Oikeudenkäynnissä Rantanen puhui vain kerran. Hän sanoi puolentoista minuutin puheenvuoronsa aikana naiselle, ettei kenenkään pidä kestää vastaavaa.
”Mikään ammatti ei ole peruste sellaiselle toiminnalle.”
Piinaaja sai sakkorangaistuksen kunnianloukkauksesta. Häirintä loppui, mutta ahdistus pysyi.
”Vaikka tietyistä aiheista kirjoittaminen mietityttää tai triggeröi aiempaa enemmän, en anna sen vaikuttaa lopputulokseen, vaan kirjoitan siitä, mistä haluan.”
”Luulen, että kyseinen henkilö olisi saanut häirintään kipinän aiheesta kuin aiheesta. Saatoin valikoitua kohteeksi sattumalta.”
Alle puoli vuotta asian ratkeamisen jälkeen Rantasen kotitalo paloi. Kun Rantanen nukkui uudessa kodissaan ensimmäistä kertaa yksin lasten kanssa, hän huomasi, että vanhat pelot olivat edelleen mielessä. Pitkin yötä hän tarkasti ikkunoita, ovia ja hälyttimiä.
Rantanen uskoo, että vainoojan käytöksen taustalla on mielenterveysongelmia. Vaikka hän on tyytyväinen tuomiosta, häntä harmittaa, että mielenterveyspalveluiden resurssit ovat huonot ja apua ei tunnu saavan.
”Välillä mietityttää, että jos hänelle tulee huonompi aika, onko hän taas minun niskassani. Siitä huolimatta teen monenlaisia rikosaiheisia juttuja. Itseään on toteutettava pelosta huolimatta.”
Linda Rantanen
- Iltalehden lifestyletoimittaja ja kirjailija.
- Julkaissut kolmen vuoden aikana neljä true crime -kirjaa ja kolme true crime -podcastia.
- Viides true crime -teos Jos minä en sinua saa (Deadline Kustannus) ilmestyy heinäkuussa.
- Perheeseen kuuluvat puoliso, kolme lasta, kolme kissaa ja koira.
- Harrastaa true crimea, kirjallisuutta, elokuvia ja yhdistystoimintaa.
Naiset ja miehet kohtaavat työssään erityyppistä häirintää
Työnkuva altistaa journalistit kohtaamaan toimitusorganisaation ulkopuolelta tulevaa häirintää, toteaa tutkijatohtori Ilmari Hiltunen.
Hän on tutkinut suomalaisten toimittajien kohtaamaa painostusta, häirintää ja uhkailua.
Hiltunen ei osaa sanoa, kuinka usein journalisteja vainotaan yhtä vakavasti kuin Rantasta, mutta hän arvioi sen olevan melko harvinaista.
”Yleisempää on juuri Rantasen kuvailema haistattelu tai solvaaminen sekä painostus- ja vaikutusyritykset”, Hiltunen sanoo.
Vuonna 2021 tehdyssä kyselytutkimuksessa reilu neljäsosa vastaajista ilmoitti joutuvansa toistuvasti uhkailun, häirinnän ja painostuksen kohteeksi, osa jopa kuukausittain tai viikoittain. Noin puolet kertoi kohtaavansa niitä harvoin ja satunnaisesti. Noin neljännes ei ollut kohdannut niitä edeltäneen kolmen vuoden aikana lainkaan.
Kyselyyn vastasi 505 ammattijournalistia.
Yleisintä oli sanallinen painostus sekä jutun julkaisun jälkeen lähetetty häiritsevä palaute kuten vihamieliset, uhkaavan sävyiset tai loukkaavat viestit. Vakavaan fyysiseen väkivaltaan johtaneet tapaukset olivat hyvin harvinaisia.
”Usein pyrkimys on vaikuttaa journalistin työskentelyyn, työn lopputulokseen, siihen mitä aiheita käsitellään ja millaisia näkökulmia tuodaan julki”, Hiltunen kertoo.
Yleinen käsitys on, että ilmiö koskettaisi erityisesti journalistinaisia, mutta suomalaisten ja kansainvälisten tutkimusten mukaan se ei pidä paikkaansa. Naisilla häirintä liittyy usein sukupuoleen ja on seksuaalissävytteistä.
”Työn luonne, sen vaikuttavuus ja näkyvyys kuitenkin vaikuttavat enemmän kuin se, kuka sitä varsinaisesti tekee. Pelkän sukupuolen sijaan pitäisikin tarkastella millaisissa asemissa ja tehtävissä häirityt toimittajat ovat ja millaisia juttuja he tekevät.”
Osan työhön häirintä ei juurikaan vaikuta.
”Näyttäisi siltä, että häirintä vaikuttaa vain pieneen osaan journalisteja”, Hiltunen sanoo.
Jotkut taas kokevat sen hyvinkin ahdistavana ja alkavat esimerkiksi sensuroida itseään. Naiset kokevat häirinnän miehiä raskaampana ja kärsivät paineesta, stressistä ja huolesta niin, että harjoittavat enemmän itsesensuuria.
Joitakuita häirintä sisuunnuttaa.
”On olemassa tutkimusnäyttöä siitä, että jotkut paljon häirintää ja uhkailua kohtaavat journalistit voivat jopa kokea työnsä entistä merkityksellisemmäksi. Pitäisi pureutua tarkemmin siihen, miksi osa sisuuntuu ja osa taas vetäytyy pelon vuoksi. Tutkimusnäytön perusteella siihen vaikuttavat ainakin yksilöön itseensä liittyvät tekijät sekä ympäristön tuki työyhteisöstä ja työnantajasta lähtien.”
Moona Laakso
Uusimmassa lehdessä
- Paikallismedia kytkee ihmiset yhteisöönsä. Alajärvelle muuttanut Jukka Vuorio huomasi tarttuvansa pikkukunnan uutisiin sitä painokkaammin, mitä synkemmältä maailma muussa mediassa näyttää.
- Yleisön luottamus täytyy ansaita yhä uudelleen
- Journalistin ohjeiden uudistusehdotukseen paljon kommentteja – ”On jätettävä tilaa myös journalismin houkuttelevuudelle”
- Palkaton sairauspäivä huolettaa – liitto ei hyväksy ehdotusta, jos sitä esitetään neuvotteluissa
