Työelämä

Seiskan jatkuva kiire, kohtuuttomat odotukset ja erikoinen editointikulttuuri ovat johtaneet uupumisiin ja sairauslomiin. Työntekijät kertovat vakavista työilmapiiriongelmista.

Seiska oli Leon ensimmäinen vakituinen media-alan työpaikka, ja viimeinen. Hän oli työskennellyt alalla jo monta vuotta erilaisissa pätkissä, mutta puolitoista Seiska-vuotta riittivät, ja nyt hän on päättänyt vaihtaa alaa.


Leo työskenteli lehdessä toimittajana ja kirjoitti julkkisten elämästä Seiskan verkkosivuille. Hän tuli hyvin toimeen lehden päätoimittaja Jari Peltomäen kanssa, mutta lähiesihenkilön kanssa vaikeudet alkoivat pian. Esihenkilö nöyryytti Leon kollegaa toistuvasti julkisilla haukuilla, vaikka tämän työ oli laadukasta.
”Mikään ei tuntunut kelpaavan”, Leo sanoo.


Leo sai aluksi olla rauhassa, mutta kun tiiminvetäjä vaihtui, hänestä tuli uusi haukkujen ja kiusaamisen vakiokohde. Aluksi hän ajatteli vain kuvittelevansa joutuneensa silmätikuksi, mutta kun uusi tiiminvetäjä oli lomalla, asiat töissä sujuivat hyvin. Kun tiiminvetäjä palasi töihin, ongelmat alkoivat taas.


30 vuotta tänä vuonna täyttävän Seiskan toimitus on hyvin vaativa työpaikka. Toimittajien täytyy joka viikko löytää kovia skuuppeja, mikä luo tekijöille paineita. Edes journalistikollegat eivät aina arvosta seurapiiritoimittajia ja kääk-juoruja, ja juorujen kohteet voivat olla aggressiivisia.


”Julkkiksilta saatu raivokas palaute tai lehden joutuminen kohun silmään ovat sellaisia asioita, joita kaikki eivät yksinkertaisesti vain kestä. Tämä työ ei ole jokaista varten, ja se huomataan usein vasta kun täällä on oltu vuosi tai pari.”

Näin kirjoittaa sähköpostissaan lehden kokenut toimittaja ja valokuvaaja Panu Hörkkö. Hänen mukaansa Seiska ei ole ”mikään säilykepurkkitehdas, jossa aloitetaan työt aamu kasilta ja vika purkki suljetaan kello 16.”


Jos työ on raskasta ja usein aliarvostettua, työyhteisön tuki on äärimmäisen tärkeää. Seiskan työilmapiirissä on kuitenkin ollut ongelmia jo pitkään.

Syksyllä 2018 lehden silloinen päätoimittaja Joni Soila erosi tehtävästään. Soilan lähtöön liittyi se, että osa henkilöstöstä oli hyvin tyytymätön muun muassa tämän epäasialliseen käytökseen ja alkoholinkäyttöön työaikana.


Soilan seuraaja Sami Hernesaho puolestaan irtisanoutui alkuvuodesta 2020. Osa Seiskan henkilöstöstä oli tyytymätön hänen johtamistyyliinsä.

Myös Jari Peltomäen keväällä 2020 alkaneella päätoimittajakaudella osa työntekijöistä on voinut henkisesti pahoin. Journalistin näkemät työhyvinvointikyselyiden tulokset ovat olleet kaukana tavoitetason alapuolella ja sairauspoissaolot yleisiä.


Esihenkilöt ovat tämän jutun haastateltavien mukaan suhtautuneet työhyvinvointikyselyissä saamaansa kritiikkiin torjuvasti ja jopa uhkaavasti. Työssä uupuneiden oireita vähätellään.


Journalistin haastattelemat entiset ja nykyiset seiskalaiset pelkäävät, että Journalistille puhuminen voi aiheuttaa heille ikäviä seurauksia. Kukaan ei uskalla puhua omalla nimellään, ja useampi kertoo pelkäävänsä johdon kostoa.


Entisten ja nykyisten seiskalaisten mukaan uupumista aiheuttavat ennen kaikkea painostava, saneleva johtaminen, kiire, liian pienet resurssit ja se, että lehdessä rikotaan Journalistin ohjeita.

Minulle sanottiin, että olen ylimielinen, vastaan vänkäävä ihminen. Tiiminvetäjä sanoi, että en ymmärrä, mitä journalismi on.

“Leo”, Seiskan entinen toimittaja

Moni Seiskassa työskennellyt kertoo lehden erikoisesta editointikulttuurista.


Lukuisten haastateltujen mukaan toimituspäälliköt muokkaavat toimittajien hyvän journalistisen tavan mukaan kirjoittamia juttuja niin, että julkaistut versiot eivät enää vastaa todellisuutta.


Myös Leo törmäsi käytäntöön heti työsuhteensa alettua. Aiemmissa työharjoittelupaikoissa ja kesätöissä juttujen editoinnit ja muutokset oli perusteltu toimittajille. Seiskassa asia oli päinvastoin.

”Kun yritin tehdä juttuja eettisesti kestävällä tavalla ja totuudenmukaisesti, tiiminvetäjä lisäsi juttuihini omia spekulointejaan”, Leo sanoo.


Leo pyysi, että hän saisi ainakin tietää tehdyistä muutoksista ennen juttujen julkaisua, tai että hänen nimensä poistettaisiin muutetuista jutuista.

”Minulle sanottiin, että olen ylimielinen, vastaan vänkäävä ihminen. Tiiminvetäjä sanoi, että en ymmärrä, mitä journalismi on.”

Leo uskoo tiiminvetäjän puhuneen hänestä pahaa päätoimittajalle ja jopa väittäneen hänen juoneen alkoholia viikonloppuvuoronsa aikana.

”Tuntui, että hän yritti loata maineeni.”


Tiiminvetäjä kiistää puhuneensa Leosta selän takana pahaa päätoimittajalle.


”Kiistän tämän, en tunnista tällaista tilannetta ollenkaan”, esihenkilö kirjoittaa sähköpostivastauksessaan.

Myöskään häntä kohtaan esitettyjä kiusaamissyytöksiä tiiminvetäjä ei omien sanojensa mukaan ymmärrä.

”En tunnista asiaa ollenkaan, eikä tällaista ole saatettu ikinä tietooni. Pidän syytöksiä täysin asiattomina.”

Leon tiiminvetäjän mukaan juttujen julkaisuprosessissa voi joskus tulla virheitä. Se ei hänen mukaansa tarkoita, että Journalistin ohjeita ei noudatettaisi.


”Käymme usein keskustelua Journalistin ohjeista ja omista linjauksistamme toimituksessa”, hän kirjoittaa.

Seiskan työilmapiiri alkoi ahdistaa Leoa lopulta niin paljon, että hän jäi sairauslomalle. Hän kärsi muun muassa rintakivuista ja unettomuudesta.


Leon käsitys on, että päätoimittajalla oli epärealistiset odotukset tiiminvetäjistään.

”Päätoimittajalta valuu tiimeihin kovia vaatimuksia. Vetäjät eivät kerro niistä tiimeille, vaan purkavat pahaa oloaan alaisiinsa. Olisi parempi, jos kaikki olisivat avoimesti tietoisia siitä, mitä halutaan ja mitä pitää muuttaa.”

Viime kädessä tilanteen muuttaminen olisi päätoimittajan vastuulla, Leo sanoo.

”Allerin HR-osasto ei näe tilanteita toimituksessa.”


Myös Pihla on jo irtisanoutunut Seiskasta. Hän kuvailee lehden työtapoja ja ilmapiiriä äärimmäisen kuormittaviksi. Työpaikasta tekee hänen mielestään vaikean ennen kaikkea editointikulttuuri.


Pihla joutui moneen otteeseen tukaliin tilanteisiin julkisuuden henkilöistä tekemiensä uutisten yhteydessä. Julkkisten kanssa on syytä pysyä väleissä, jos aikoo tehdä juttuja jatkossakin. Esihenkilöt myös edellyttivät ja vaativat suhteiden solmimista ja luottamuksen rakentamista, Pihla sanoo.

”Työn kuormittavuus syntyy juuri siitä, että hankit ensin luottamuksella haastattelun, lupaat pysytellä totuudessa, ja lopulta juttu vääristellään lehteen.”


Pihlan mukaan Seiskassa ei ole väliä sillä, kuinka hyvä toimittaja tai taitava kirjoittaja joku on.

”Jutut ’seiskannetaan’ joka tapauksessa. Niihin lisätään pahimmillaan räikeitä virheitä”, Pihla sanoo.

”Toimituspäällikkö muokkasi tietämättäni juttuni julkkiksen sopuisasta erosta totuuden vastaiseksi. Julkkiksen vaimo soitti minulle itkien, kun välit ex-mieheen olivat tulehtuneet Seiskan epätoden otsikon vuoksi.”


Pihla yritti vaikuttaa Journalistin ohjeiden ja totuuden vastaiseen editointiin toistuvasti. Seurauksena oli ylenkatsetta, pilkkaa ja kiusaamista, hän sanoo. Työ on muutenkin kiireistä, vaativaa ja stressaavaa.

”Kuormitusta pahensi se, että jouduin iltaisin kotoani tarkistamaan taitto-ohjelmasta, onko julkaisuun menossa valheita minun nimissäni.”

Pihlan mukaan vaikuttaa selvältä, että toimituksen johto tiedostaa johtamistapojensa vaikutukset henkilöstön jaksamiseen. Työhyvinvointikyselyiden tulokset olivat hänenkin pestinsä ajan kaukana tavoitteista.


Pihlan mukaan tulosten käsittely oli painostavaa ja vihamielistä.

”Asia käännettiin niin, että emme ole ymmärtäneet kysymyksiä ja olemme vastanneet väärin.”

Toimituspäälliköiden ja päätoimittajan asenne työntekijöiden jaksamisongelmiin on Pihlan mukaan torjuva.


”Toimituspäällikkö sanoi, ettei häntä ole palkattu tänne kenenkään olkapääksi. Päätoimittaja Peltomäki sanoi töissä itkuun purskahtaneelle kollegalleni, että kotona itketään, ei töissä”, Pihla sanoo.


”Jo töihin tullessani toinen toimituspäällikkö kehuskeli, että täällä kuuluu saada burn out.”


Pihlan mukaan toimituksessa esiintyy myös sovinismia ja seksismiä. Juttujen aiheena olevista julkkisnaisista puhutaan epäasialliseen ja halventavaan sävyyn. Pihla, kuten muutkin Journalistin haastateltavat, korostavat, että toimittajat ovat keskenään hyvissä, jopa lämpimissä väleissä.


”Mutta tuntuu ahdistavalta, että toimituksen johdon miehet käyttävät julkkisnaisista hyvin alentavaa kieltä.”


Leevi luonnehtii Seiskan toimituksen ilmapiiriä pelokkaaksi.


”Kaikki lähtee kiireestä, hillittömästä työtaakasta ja kohtuuttomista odotuksista. Ihmisiä jää koko ajan sairauslomalle ja vaihtuvuus on suurta.”

Leevin mukaan taustalla on Allerin vahva panostus Seiskan nettiin. Moni kollega on huolissaan siitä,
tekeekö tarpeeksi ja saavatko omat jutut tarpeeksi klikkejä.


Leevinkään mielestä jaksamisen ongelmia ei oteta tosissaan.

”Luulisi, että siitä on haittaa jo Allerillekin.”

Leevi sanoo, että Seiskassa ei ymmärretä työntekijöiden huonon jaksamisen johtuvan työpaikan rakenteellisista ongelmista. Silloin kun jaksamisongelmiin on ylipäätään reagoitu, niihin on reagoitu koittamalla parantaa yksilöiden kestävyyttä.


”Silloin jaksamisongelma sysätään yksilön vastuulle.”

Leevi ihmettelee ajatusta siitä, että työpaikalla pitäisi ajatella kaikkien olevan samassa veneessä.

”Että pitäisi olla koko ajan hurja me-henki ja jee jee tehdään tätä mahtavista mahtavinta juttua -ajattelu. Tällaisen vaatiminen johtaa helposti siihen, että asiallista kritiikkiä ei osata käsitellä.”


Kaikki Seiskan toimituksessa eivät koe ilmapiiriä ahdistavaksi. Osa henkilökunnasta kertoi kysyttäessä, etteivät he tunnista mainittuja ongelmia.


Ilmapiirin huonoksi kokeneet haastateltavat arvelevat, että yksi syy tälle saattavat olla työntekijöiden erilaiset asemat ja työnkuvat.

Osa journalisteista tulee heidän mukaansa paremmin toimeen johdon kanssa. He saavat valita työtehtävänsä ja työnkuvansa melko vapaasti. Moni haastateltava puhuu sisäpiiristä, toimituksesta toimituksen sisällä.

Haastateltavien mukaan sisäpiiriin kuuluvat päätoimittaja Peltomäen lisäksi ainakin toimituspäälliköt sekä lehden ”erikoistoimittajat”. Heidän työnkuvansa on muuhun toimitukseen verrattuna hyvin vapaa.


”He saavat tehdä lehteen aivan mitä itse haluavat”, eräs entinen seiskalainen kertoo.


Erikoistoimittaja Panu Hörkkö kertoi hiljattain laajassa Helsingin Sanomien haastattelussa pitävänsä Seiskasta työpaikkana niin paljon, ettei vaihtaisi sitä mihinkään muuhun.

Hörkkö otti yhteyttä Journalistiin kuultuaan tekeillä olevasta artikkelista. Hän suostui lehden ehdottamaan haastatteluun, mutta lopulta vastasi kysymyksiin vain sähköpostitse. Ilmapiiri on hänen mielestään nyt parempi kuin koskaan hänen 15-vuotisen Seiska-uransa aikana.


”Pidän erikoisena sitä, että tällaisia väitteitä nostetaan nyt tapetille. Tässä tullaan nyt pari vuotta myöhässä, sillä ilmapiiriongelmat ajoittuivat edellisen päätoimittajan ajalle. Niiden haavojen sulkemisessa meni oma aikansa”, Hörkkö kirjoittaa.


Sisäpiiriin kuuluu edelleen myös potkut saanut entinen päätoimittaja Joni Soila. Pitkään tv-puolellakin työskennellyt Soila palkattiin tammikuussa Aller Median oman tv-tuotantoyhtiön toimitusjohtajaksi. Soilan historia on vuoden 2018 myrskyisän Seiska-eronkin lisäksi värikäs. Hän sai vuonna 2012 liikemies Kari Uotin rahankätkemisjuttuun liittyneen ehdollisen vankeusrangaistuksen.


Miten Seiskan ja Allerin johto vastaavat vakaviin huoliin ja syytöksiin?


Puhelin soi myöhään perjantai-iltapäivänä. Soittaja on Seiskan toimituspäällikkö. Se on erinomainen uutinen, sillä Seiskan toimituspäälliköitä ja päätoimittaja Jari Peltomäkeä sekä Allerin HR-johtaja Pia Backholmia ja toimitusjohtaja Mikael Makkosta on yritetty tavoittaa jo jonkin aikaa.


Journalistin toimittaja Manu Haapalainen varoittaa toimituspäällikköä, että on juuri lähtenyt toimituksesta ja on puheluun vastatessaan täydessä metrovaunussa. Se ei välttämättä ole paras paikka keskustella arkaluontoisista asioista.


”Ei tässä ole tarvetta keskustella”, toimituspäällikkö sanoo.

Hän haluaa kutsua Haapalaisen Seiskan toimitukseen toteamaan, että lehden työilmapiiri on erinomainen.

Se sopii mainiosti.

”Haluan sanoa myös, että sinun kannattaisi tarkistaa lähteesi mielenterveyshistoria”, toimituspäällikkö jatkaa.


Hän kertoo olevansa toiselta ammatiltaan mielisairaanhoitaja, ja ”siksi ymmärtävänsä näitä asioita”.

Journalistin juttua varten on jututettu lukuisia nykyisiä ja entisiä seiskalaisia. On hyvin erikoista, että soittaja ottaa puheeksi entisen alaisensa mielenterveyden.


”Vihjaatko nyt siis, että jollakulla huonosta työilmapiiristä kertoneella on mielenterveysongelmia?”, Haapalainen kysyy.

Toimituspäällikkö ei vastaa.

Hänestä erikoista on se, että Journalisti tekee juttua ”tällaisesta aiheesta”. Hänen mielestään Journalisti vainoaa Seiskaa. Häntä on jäänyt harmittamaan se, että Journalisti uutisoi vuonna 2018 päätoimittaja Joni Soilan eron syistä.

Toimituspäällikkö lähettää seuraavaksi Seiskan toimitukselle kutsun tulevaan tapaamiseen. Kutsussa kerrotaan Journalistin toimittajan ”jatkaneen henkilöstön kiusaamista jo yli kahden viikon ajan”.


Seiska peruu kutsun maanantaina. Toimituspäällikkö vetoaa peruutuksessaan kiireeseen. Erään lähteen mukaan peruutus johtui kuitenkin siitä, että monet Seiskan toimittajat eivät halunneet osallistua tilaisuuteen.


Tapaamisen sijaan toimituspäällikkö lähettää lyhyen sähköpostiviestin, jossa vakuuttaa, että ongelmia ei ole. Vakuutuksen alla on useiden seiskalaisten nimet. Toinen toimituspäällikkö peruu sovitun haastattelun.


Allerin johto ei anna Journalistille haastattelua Seiskan tilanteesta. Ainoastaan HR-johtaja Pia Backholm vastaa haastattelupyyntöön lyhyesti sähköpostilla.

Backholm kertoo Seiskan tulosten olleen nousussa kahdessa tuoreimmassa, vuoden aikana tehdyssä ilmapiirimittauksessa.


”Jos ilmapiirikyselyissä tai muissa yhteyksissä tulee esille jotain poikkeavaa, reagoimme aina ja tukea saa organisaation joka tasolta”, Backholm kirjoittaa. Hän ei kerro, miten Seiskan tilanteeseen on reagoitu.

Backholmin mukaan seiskalaisten keskimääräinen työssäoloaika on kahdeksan vuotta, ”eli samaa tasoa kuin koko yrityksessämme”.


Seiskasta on lähtenyt vuoden 2020 alusta laskien kaikkiaan kymmenen ihmistä, Backholm kirjoittaa. Toimituksen koko on tällä hetkellä 30 henkeä. Vajaassa kolmessa vuodessa kolmannes henkilökunnasta on siis lähtenyt.


Haastattelua ei anna myöskään Seiskan päätoimittaja Jari Peltomäki. Suppeassa sähköpostivastauksessaan hän vetoaa kiireeseen. Peltomäki kirjoittaa, ettei tunnista jutussa ”vihjattuja” asioita lainkaan.


”Minulle on tärkeää johtaa toimitusta niin, että toiminta on aina läpinäkyvää ja asiallista”, hän kirjoittaa.

Peltomäen mukaan sekä hän itse että lähiesihenkilöt ovat toimittajille läsnä ja kuuntelevat herkällä korvalla niin murheita kuin ilojakin.

”Tällaiset väitteet ovat ikävää kuultavaa ja olen yllättynyt siitä, että jollakulla on tullut olo, ettenkö välittäisi heidän jaksamisestaan, ja siinä kohtaa olen kyllä silloin epäonnistunut.”

Peltomäki sanoo Seiskan kyllä noudattavan Journalistin ohjeita ja huomauttaa lehden saaneen historiansa aikana ainoastaan kolme langettavaa päätöstä Julkisen sanan neuvostosta.


Tässä Peltomäki joko erehtyy tai valehtelee. Pelkästään vuosina 2014 – 2021 langettavia on tullut viisi, joista yksi oli JSN:n mukaan erityisen törkeä.

Minulle on tärkeää johtaa toimitusta niin, että toiminta on aina läpinäkyvää ja asiallista.

Jari Peltomäki, päätoimittaja, Seiska

Journalisti tiedusteli Peltomäeltä viime keväänä, miksi Seiskan viihdejuttujen kirjoittaja Kalle Kangas käyttää nimimerkkiä ja kuka on nimimerkin takana.


Peltomäki kieltäytyi vastaamasta ja vetosi lähdesuojaan, vaikka se on tarkoitettu suojaamaan nimenomaan lähdettä – ei toimittajaa.

Peltomäki totesi, että ”tietojeni mukaan nimimerkin takana on yksi henkilö, mutta en osaa virallisesti vastata tähän. Ehkä siellä on taustalla useampia ihmisiä, mutta vain yksi ihminen kirjoittaa juttuja”. Hän myös kertoi, että Kalle Kangas on ”vinkkihenkilö”, joka vinkkaa Seiskalle juttuja.


Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajan Eero Hyvösen mukaan nimimerkin käyttö on uutisjutuissa poikkeuksellista. Hänen mukaansa uutisjuttujen yhteydessä olisi erityisen tärkeää kertoa yleisölle, että kyse on nimimerkistä. Muuten saatetaan rikkoa Journalistin ohjeiden kohtaa 8, joka velvoittaa pyrkimään totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.


Journalistin saamien tietojen mukaan Kalle Kangas -nimimerkkiä käyttää kuitenkin muun muassa Peltomäki itse. Lehden journalistisesta linjasta vastaava päätoimittaja ei siis puhunut haastattelussa totta eikä tuntenut journalismin peruskäsitettä, lähdesuojaa. Hän on myös Journalistin haastattelemien seiskalaisten mukaan tehnyt uutisjuttuja nimimerkillä kertomatta yleisölle, että kyseessä on nimimerkki.


Peltomäki vakuuttaa sähköpostissaan ”käsi sydämellä”, että Seiskassa huolehditaan toimittajien hyvinvoinnista.

Seiskassa reagoidaan ja on reagoitu ihmisten jaksamiseen: on muokattu tarvittaessa työkuormaa ja -aikaa sekä työtehtäviä”, hän kirjoittaa.


”Viihdetoimittajan työ on vaativaa ja ymmärrän, että se kaipaa tukea.”


Seiskalle pitkään työskennellyt Ilona kuvailee lehden työtahtia hektiseksi. Kerran viikossa ilmestyvän printtilehden rinnalle on tullut runsas verkkotekeminen.


Runkolehden toimittajien oletetaan tekevän juttuja myös nettiin päivittäin, vaikka aina aika ei riitä edes printin tekemiseen.

Ilonan mukaan toimittajien kohtelu eriarvoisesti on lehdessä jokapäiväistä.


”’Erikoistoimittajia’ kohdellaan eri lailla. Heille annetaan armoa deadlineissa, eikä heidän välttämättä tarvitse tehdä nettijuttuja. Esimiehet suosivat heitä, ja he saavat ulkomaille tai Lappiin suuntautuvat juttumatkat.”

Uupuneita ohjataan lääkäriin ja sitä kautta sairauslomalle. Kollegoilleni on sanottu, ettei tämä ole mikään hiekkalaatikko vaan työpaikka.

“Ilona”, Seiskalle pitkään työskennellyt toimittaja

Ilona sanoo eriarvoisuuden näkyvän siinä, että vaikka kaikki tekevät yhtä paljon töitä, vain suosikit saavat toistuvia kehuja viikkopalavereissa ja -sähköposteissa.

Ilona kertoo tehneensä lehdelle kovasti töitä, mutta jääneensä juttujensa kanssa usein vaille esihenkilöiden tukea. Johtamiskulttuuria hän kuvailee pahimmillaan kylmäksi ja sekavaksi.

”Välillä tuntuu, ettei toimituksen johdossakaan tiedetä, kuka vastaa mistäkin. Ymmärrän, että paine tulee heille ylhäältä päin ja klikkejä on saatava ja lehteä myytyä, mutta täällä se tapahtuu ihmisten ja työntekijöiden kustannuksella.”

Välillä otsikoita muutetaan täysin paikkaansa pitämättömiksi, Ilona sanoo.

”Usein tuntuu, ettei mielipiteelläni ole juuri mitään merkitystä, vaikka jutun alla on minun nimeni”, Ilona sanoo.

Ilona sanoo, että osalle toimittajista toimituspäälliköiden tapa kysymättä muokata juttuja ja otsikoita oli ongelma, osalle taas ei.

”Varsinkaan nuoremmat toimittajat eivät aina tiedä oikeuksiaan. He voivat myös pelätä työpaikkansa puolesta.”

Kysymys Journalistin ohjeiden noudattamisesta saa Ilonan mietteliääksi.

”Joissain asioissa niitä noudatetaan ihan tiukasti, toisissa taas ei. Esimerkiksi lähteiden luotettavuuden tarkastaminen on usein puutteellista kiireen takia.”


Ilona sanoo näkevänsä ympärillään paljon työn aiheuttamaa uupumusta.

Miten esihenkilöt reagoivat siihen?

”Ei siihen oikein reagoida mitenkään. Uupuneita ohjataan lääkäriin ja sitä kautta sairauslomalle. Kollegoilleni on sanottu, ettei tämä ole mikään hiekkalaatikko vaan työpaikka.”


Pahimpia ongelmia Seiskan toimituksessa vaikuttavat olevan liian iso työmäärä sekä liian pienet resurssit ja niistä aiheutuva toistuvien sairauslomien kierre. Toimituksen työnhyvinvointia kyllä korostetaan jatkuvasti, mutta vain puheissa.


Näin kertoo Seela, joka ei enää työskentele Seiskassa.

Seelan mukaan sairauslomalta palaaville annettiin ”entistä isompi kasa” entistä ikävämpiä töitä tehtäväksi. Heidän piti esimerkiksi kääntää nopealla tahdilla suuri määrä ulkomaisesta mediasta ostettuja juttuja. Jos työntekijä kesti paineen, piikittelyn ja painostavan ilmapiirin, hän sai valita itselleen mieluisampia julkkisuutisia.


Seelan mukaan työilmapiiri aiheutti sen, että Seiskassa sairastettiin paljon.

”Se aiheuttaa myös sen, että töihin jääneet ovat todella ylityöllistettyjä.”

Seela sanoo, ettei hänellä ole pahaa sanottavaa päätoimittaja Peltomäestä.

”Paitsi että hän on liian sinisilmäinen alemman johdon näkemyksille siitä, millaista täällä on, ja siitä, kuka on ahkera ja pärjää ja kuka ei.”


Iso osa ongelmaa on Seelan mukaan se, että päteviä, viihdejulkisuuden hallitsevia sijaisia tai irtisanoutuneiden korvaajia on vaikea löytää. Seelan mukaan se johtuu siitä, että sana työilmapiiristä on levinnyt.

”Kun menee aamulla töihin ja avaa läppärin, tulee mietittyä, ottaako sekuntikellolla aikaa vai meneekö jopa tunti ennen kuin saa toimituspäälliköltä ensimmäiset huudot.”

Leon, Pihlan, Leevin, Ilonan ja Seelan nimet muutettu.