Median moninaisuutta ei tutkita tarpeeksi

Suomalaisen median moninaisuudesta on liian vähän tutkimustietoa. Median moninaisuuteen sisältyvät muun muassa media­yhtiöiden ja -kanavien lukumäärä, omistusosuuksien jakaantuminen, sisältöjen moniarvoisuus, vähemmistöjen näkyvyys sekä yleisön tapa käyttää eri medioita.

Vain pientä osaa moninaisuuden osa-alueista on tutkittu. Etenkin median käyttötavoista tarvittaisiin parempaa tietoa. Puute vaikeuttaa valistuneen mediapolitiikan toteuttamista ja voi heikentää demokratiaa.

Näin toteavat Jyväskylän yliopiston tutkijat ­Ville Manninen ja Markus Mykkänen tutkimuksessaan Median moninaisuuden kapeneva tutkimustieto, joka ilmestyi viime vuoden lopulla ­Media & viestintä -lehdessä.

Tutkimus perustuu systemaattiseen kirjallisuuskatsaukseen. Tutkijat kokosivat median moni­naisuutta Suomessa käsittelevät tutkimukset vuosilta 2000–2023. He ottivat mukaan vain suomen- ja englanninkielisiä julkaisuja. Katsauksessa oli 64 tutkimusta.

Tutkijat huomasivat, että suomalaismedian moninaisuutta koskevassa tietämyksessä on valtavia aukkoja. Katsauksen perusteella tutkimustietoa on tuotettu koko 2000-luvun ajan ­liian vähän ja liian suppeista näkökulmista. Muun ­muassa alueel­lisesti ja paikallisesti rajattu tieto on jäänyt puutteelliseksi, sillä valtaosa tutkimuksista on keskittynyt valtakunnalliseen tasoon.

Paljastui myös, että noin 90 prosenttia median moninaisuutta koskevasta tutkimustiedosta on määrällistä. Suurin osa tutkimuksista tarkasteli aihetta markkinakilpailun näkökulmasta. Yleisiä tutkimuskohteita olivat esimerkiksi suurimpien sanomalehtien markkinaosuudet sekä televisio-ohjelmien genrejakaumat. Sen sijaan kansalaisten median käytön moninaisuutta on tutkittu hyvin vähän.

Tietämyksen aukot ovat viime vuosina ennemmin kasvaneet kuin kutistuneet. Tutkitun jakson loppua kohden median moninaisuutta käsitteleviä tutkimuksia ilmestyi aina vain vähemmän.

Tutkijoiden mukaan tiedon puute on yhteiskunnallinen ongelma. Johdonmukaista mediapolitiikkaa ei voi toteuttaa ilman ­pitkäjänteisesti tuotettua puolueetonta tietoa. Esimerkiksi EU:n moniarvoisuutta edistävää medianvapausasetusta sovelletaan Suomessa sokkona, sillä tarvittavaa tietoa ei yksinkertaisesti ole olemassa.