”Sotien jälkeisenä aikana on syntynyt uusi ammattikunta, tiedotusmiehet, hoitamaan erilaisten laitosten, liikeyritysten ja järjestöjen tiedotustehtäviä.”
Näin kirjoitti Sanomalehtimiehessä 1/1961 Urho Ranta, joka oli juuri päättänyt 11-vuotisen uransa tiedotussihteerinä.
Tiedotusmiesten – nykyisten viestijöiden – ja toimittajien suhde ei ole 60 vuodessa juuri muuttunut. Luottamus on tärkeää, ja molempien osapuolten on syytä vaalia sitä. Tiedotusmiehen pitää olla toimissaan rehellinen, Ranta painottaa. Vain siten hänestä on hyötyä toimittajille. Jos tiedotusmies kaunistelee tai valehtelee, on hän pahainen propagandisti.
Tiedotusmiehen ei pidä spämmätä. Ranta kritisoi yrityksiä, jotka ovat perustaneet suuren tiedotusosaston, joka ”runsaan henkilökuntansa voimalla palvelee sanomalehtiä lähettämällä katkeamattomana virtana ’uutisia’, jotka eivät läheskään aina ole mitään uutisia”.
Myös alanvaihto journalismista viestintään on vanha tapa.
”Monet aktiiviset lehtimiehet ovatkin ryhtyneet tiedotusmiehiksi, useat ehkä säännöllisen työajan ja paremman palkan houkuttelemina.”
Uusimmassa lehdessä
- Toimitukset kalastelevat nuoria lyhytvideoilla, mutta heidän elämänsä uhkaa jäädä varjoon journalismissa. Se on kohtalokasta lukutaidolle ja median tulevaisuudelle, sanoo tutkija.
- Inhimillisten kohtaamisten pitäisi olla toimituksen voimavara
- Tasa-arvovaltuutettu patistaa liittoja neuvottelemaan vanhempainvapaista
- Lokale reportern nominerades till Snöspaden – så reagerade Åland