Työelämä

Hankalinta on tiivistää oleellinen

Ensimmäisessä oman alan työpaikassaan Tuuli Rantasalo jännitti etukäteen, odotetaanko harjoittelijan olevan valmis toimittaja.

Tuleeko kauheasti oikaisuja? Ehtiikö jutut kirjoittamaan? Oletetaanko, että olen jo valmis toimittaja?

Muun muassa nämä asiat jännittivät Tuuli Rantasaloa, 20, ennen kuin hän aloitti toukokuussa ensimmäisessä oman alan työpaikassaan, Karjalaisessa.

Ensimmäiset viikot toimitusharjoittelussa ovat osoittaneet, että jännittäminen oli turhaa. Rantasalo on saanut tehdä monenlaisia juttuja ja hyvin ohjausta.

”Olen yrittänyt kysellä, olenko normaalia hitaampi, eikä kukaan ole ainakaan vielä sitä myöntänyt”, Jyväskylän yliopistossa journalistiikkaa vuoden opiskellut Rantasalo sanoo.

Eikä toimituksen arkikaan ole päätöntä juoksemista. Tekemistä on esimerkiksi verkkovuoroissa paljon, mutta niistäkin ensimmäiset ovat nyt kunnialla takana.

”Vaikeinta on se, että pitää seurata kymmentä asiaa yhtä aikaa”, Rantasalo sanoo.

 

Kontiolahdelta kotoisin olevalle Rantasalolle Karjalainen oli ykkösvaihtoehto. Hän lähetti hakemuksen joulukuussa, ja sai tiedon paikasta tammikuussa.

Karjalaisen hakuaikataulu on verrattain kohtuullinen. Aikaisimmat haut päättyivät tällä kesätyökierroksella jo viime lokakuussa.

Rantasalo ehti hakea myös neljää muuta paikkaa, muun muassa kahdesta pohjoiskarjalaisesta paikallislehdestä.

”Ajattelin, että kun ei ole mitään muutakaan kokemusta, niin olisi edes paikallistuntemusta.”

Journalistiliiton opiskelijayhteistyöryhmä otti toukokuussa kantaa hakujen myöhäistämisen puolesta. Aikaiset haut tekevät etenkin ensimmäisen vuoden opiskelijoiden tilanteen hankalaksi; syksyllä harvalla on ensimmäistäkään juttunäytettä kasassa.

 

Töissä vaikeinta Rantasalolle on ollut otsikointi. Rajalliseen tilaan pitäisi tiivistää oleellinen.

Toimittajan ammatti tuntuu omalta, eikä jatko alalla huoleta.

”Meidän sukupolveamme on varoiteltu niin pitkään pätkätöistä, että ajatukseen on tottunut, eikä se tunnu niin pelottavalta.”