Sovittelujournalismin käsikirja esittelee menetelmiä, joilla tehtävä journalismi kertoo paitsi kiistan aiheen myös sen, mikä kiistaa tuottaa.
Onko journalistien tehtävä raportoida ristiriidoista vai pitäisikö meidän auttaa ratkaisemaan niitä? Miten se onnistuisi? Kannattaako se? Entä kriittisyys ja objektiivisuus?
Tällaisen ammatillisen peilin ääreen johdattelee Sovittelujournalismin käsikirja, joka julkaistiin verkossa marraskuun lopulla. Se perustuu Tampereen yliopiston Comet-tutkimuskeskuksen hankkeeseen, jonka työpajoihin osallistui 49 toimittajaa neljällä eri paikkakunnalla.
Käsikirja esittelee sovittelujournalismin menetelmiä, joita ovat jännitteen selkiyttäminen, kuunteluttaminen ja luottamuksen kannattelu.
Niiden pohjalta syntyvä journalismi kertoo paitsi kiistan aiheen myös sen, mikä kiistaa tuottaa. Kommenttien heittelyn sijasta osapuolet yritetään saattaa kuuntelemaan itseään ja toisiaan. Journalisti rakentaa keskustelulle turvallisen tilan – periaatteitaan unohtamatta.
Kirjassa on runsaasti esimerkkitöitä, jotka käsittelevät muun muassa susia, ruoantuotantoa sekä lääketiedettä ja täydentäviä hoitoja. Tämä Yle Jyväskylän radiokeskustelusta lainattu sanapari näyttää yhden tavan houkutella osapuolia puskistaan: sovitaan termeistä, joita kukaan haastateltavista ei koe osoittelevina.
Lue lisää: sovittelujournalismi.fi
Uusimmassa lehdessä
- Työelämäprofessori Laura Saarikoski haluaa opettaa kannattavan journalismin tekemistä. Opiskelijoita kiinnostaisi enemmän se, miten jaksaa työelämää.
- Luottamushenkilön on oltava diplomaatti, sanoo A-lehtien Elisa Miinin
- Haastattelun ja taustakeskustelun raja on selvä vain periaatteena