Suomen mediamaisema piirtää kuvan kotimaisesta mediasta, joka on kansainvälisesti vertaillen vielä runsas ja moniääninen, mutta omistukseltaan keskittynyt.
Millaisella kentällä tämän lehden lukijakunta tekee työtään? Siihen vastaa kattavasti neljäs, kokonaan uudistettu painos Suomen mediamaisema -kirjasta, jonka aiemmat versiot ovat ainakin journalistiikkaa yliopistossa opiskelleille tuttuja.
Kyllä, kirja on edelleen puiseva, raskas ja täynnä lukuja. Mutta kyllä, se kannattaa silti lukea uudelleen. Ei ehkä yhdellä istumalla, vaan artikkeli kerrallaan.
Esimerkiksi uutisvälitystä koskeva luku antaa hyvää taustaa keskustelulle STT:n roolista ja sen tukemisesta. Julkaisutilaisuudessa tekijät herättelivät myös laajempaa keskustelua viestintäpolitiikasta.
Suomen mediamaisema piirtää kuvan kotimaisesta mediasta, joka on kansainvälisesti vertaillen vielä runsas ja moniääninen, mutta omistukseltaan keskittynyt.
Mielenkiintoista päivitetyssä laitoksessa on, että sitten viime painoksen median käytössä on tapahtunut käänne: vuosien 2010–2012 tietämillä verkon päivätavoittavuus ohitti perinteiset mediat.
Kirja toimii myös hakuteoksena, vaikka sen tiedot armotta vanhenevat. On arvo sinänsä, että ne säännöllisin väliajoin silti kerätään yksiin kansiin.

Uusimmassa lehdessä
- Anni Mattila työskentelee elokuvien ja tv-sarjojen kuvauspaikkojen parissa. Työn jälki näkyy joka kuvassa.
- Jäsenyhdistyksillä on yli kuuden miljoonan varallisuus. Liitto toivoo, että yhdistykset keskittäisivät rahansa ydintoimintaan.
- Lehdistönvapauden kärkeen palataan valinta kerrallaan
- Ett år efter flytten – i Sundsvall görs finlandssvenska tidningar med passion men utan lokalkännedom
