Suomen mediamaisema piirtää kuvan kotimaisesta mediasta, joka on kansainvälisesti vertaillen vielä runsas ja moniääninen, mutta omistukseltaan keskittynyt.
Millaisella kentällä tämän lehden lukijakunta tekee työtään? Siihen vastaa kattavasti neljäs, kokonaan uudistettu painos Suomen mediamaisema -kirjasta, jonka aiemmat versiot ovat ainakin journalistiikkaa yliopistossa opiskelleille tuttuja.
Kyllä, kirja on edelleen puiseva, raskas ja täynnä lukuja. Mutta kyllä, se kannattaa silti lukea uudelleen. Ei ehkä yhdellä istumalla, vaan artikkeli kerrallaan.
Esimerkiksi uutisvälitystä koskeva luku antaa hyvää taustaa keskustelulle STT:n roolista ja sen tukemisesta. Julkaisutilaisuudessa tekijät herättelivät myös laajempaa keskustelua viestintäpolitiikasta.
Suomen mediamaisema piirtää kuvan kotimaisesta mediasta, joka on kansainvälisesti vertaillen vielä runsas ja moniääninen, mutta omistukseltaan keskittynyt.
Mielenkiintoista päivitetyssä laitoksessa on, että sitten viime painoksen median käytössä on tapahtunut käänne: vuosien 2010–2012 tietämillä verkon päivätavoittavuus ohitti perinteiset mediat.
Kirja toimii myös hakuteoksena, vaikka sen tiedot armotta vanhenevat. On arvo sinänsä, että ne säännöllisin väliajoin silti kerätään yksiin kansiin.
Uusimmassa lehdessä
- Työelämäprofessori Laura Saarikoski haluaa opettaa kannattavan journalismin tekemistä. Opiskelijoita kiinnostaisi enemmän se, miten jaksaa työelämää.
- Luottamushenkilön on oltava diplomaatti, sanoo A-lehtien Elisa Miinin
- Haastattelun ja taustakeskustelun raja on selvä vain periaatteena