Väärin tutkittu

Jarmo Jääskeläinen oli yksi monista lääkäreistä, jotka närkästyivät Helsingin Sanomien kolmiosaisesta, runsaasti palstatilaa saaneesta juttusarjasta. Se kertoi lääkärien sidonnaisuuksista ja suhteista lääketeollisuuteen, lääkärien vapaaajallaan tekemistä rikoksista sekä lääkäreiden palkoista ja omaisuuksista.

Lääkärikuntaa sarja ei miellyttänyt. Lääkärilehti pyysi HS:n päätoimittajaa perustelemaan sarjan teon. Helsingin Sanomat myös julkaisi useita mielipidekirjoituksia lääkäreiltä. Jääskeläisen mielestä huomio kiinnittyi sarjassa irrelevantteihin asioihin.

”Sidonnaisuuksista kertova juttu oli ehdottomasti asiallisin. Rikoksista kertova juttu sen sijaan tuntui jo järjettömältä. Kaiken huippu oli kaksi kertaa rattijuopumuksesta tuomittu gynekologi. Palkoista ja palkkioista kertovassa jutussa ei puututtu selkeisiin outouksiin palkkauksessa kuten siihen, että päivystämällä voi tienata kuukausipalkan verran viikonlopussa, tai että kandi voi saada lääkärin sijaisena paljon suuremman palkan kuin häntä ohjaava lääkäri. Osakkeenomistajat tai yritystoiminnalla rikastuneet eivät kuvaa lääkäreitä ammattikuntana mitenkään”, Jääskeläinen pohtii.

Jääskeläisen muistuttaa, että toimittajat ovat vallankäyttäjiä aivan samalla tavalla kuin lääkärit.

”Virassa toimiva lääkäri käyttää yhteiskunnallista valtaa, mutta niin käyttää toimittajakin. Pitäisin journalistien taustojen ja sidonnaisuuksien avaamista ihan yhtä perusteltuna.”

Sarjan kirjoittaneet Tuomo Pietiläinen ja Karla Kempas kertovat idean lähteneen liikkeelle, kun Lääketeollisuus ry julkisti keväällä 2016 lääkärien sidonnaisuudet, mutta teki sen varsin vaillinaisesti.

”Sidonnaisuuksia avattiin, mutta Lääketeollisuuden sivuilta löytyi 33 pdf-tiedostoa maksetuista luento- ja konsulttipalkkioista, ei mitään yhteenvetoa tai lääkärikohtaista jaottelua”, Pietiläinen kertoo.

Lisäksi ilmeni, että vaikka 65 prosenttia lääkäreistä avasi sidonnaisuutensa, maksetusta rahasummasta 65 prosenttia jäi selvityksessä pimentoon – suurimpana summana tutkimukseen ja tuotekehitykseen käytetty raha.

Pietiläisen mukaan sote-uudistus on hyvä peruste sille, että lääkärien taustoja tutkitaan.

”Jatkossa, kun ihminen saa valita lääkärinsä, on varmasti perusteltua, että hänellä on tietoa siitä, onko vaikkapa hänen kirurgillaan vakavia ongelmia.”

Lääkärit kyseenalaistivat myös tulotietojen yhteiskunnallisen merkityksen. Pietiläinen ja Kempas muistuttavat, että ammatti nauttii suurta yhteiskunnallista arvostusta, eikä lääkäreillä ole työttömyyttä, toisin kuin useimmilla muilla ammattiryhmillä.

Anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri ja mediatutkija Ulla Ahlmén-Laiho sanoo, että Helsingin Sanomilta loppuivat paukut sarjan ensimmäisen jutun jälkeen.

”Rikoksista kertovan jutun olisi voinut otsikoida ’katsokaa miten vähän rikoksia lääkärit tekevät’.”

Juttusarja ei saanut puhtaita papereita kaikilta journalisteiltakaan. Tiedetoimittajen liiton pääsihteeri Ulla Järvi on väitellyt tohtoriksi terveysviestinnästä ja työskenteli pitkään Lääkärilehdessä.

”Minusta juttujen lähtökohta haiskahti ummehtuneelta. Tekotapa nojasi stereotyyppisiin asetelmiin ja jäi sellainen olo, että lääkäreiltä odotetaan yli-inhimillistä moraalia ja nöyryyttä, jota ei muilta professioilta vaadita.”

Lisäksi Järvi piti kokonaisuutta turhan massiivisena.

”Jutuista huomasi, että käytetty aineisto oli todella suuri ja siihen rakastuttiin. Aiheena lääkärien yhteiskunnallinen asema on tärkeä, mutta motiivit eivät tulleet riittävän hyvin esiin.”

Kirjoittaja on toimittaja ja Lääkärin sosiaalinen vastuu ry:n toiminnanjohtaja.

EDIT 19.4.2017. Oikaisu. Jutusta korjattu virheellinen tieto. HS ei julkaissut lääkärijuttusarjaansa koskevia vastineita, vaan kyse oli mielipidekirjoituksista.