Tirkistelyä vai tiedonhankintaa?

Tietojen hankkimista ja julkaisemista koskevien Journalistin ohjeiden pääperiaate on avoimuus. Silti haastatteluja voi tehdä ja tietoja hankkia myös tavallisuudesta poikkeavilla keinoilla, jos yhteiskunnallisesti merkittäviä seikkoja ei voi muutoin selvittää.

Julkisen sanan neuvoston pääsihteeri Ilkka Vänttinen sanoo, että maininnan yhteiskunnallisesti merkittävistä seikoista on tarkoitus estää tavallisuudesta poikkeavien tiedonhankintakeinojen käyttö ”hömppään”, kuten salaa kuvaaminen ja juorujen kertominen juorupalstoille. Sen sijaan taloudelliseen, hallinnolliseen ja poliittiseen valtaan sekä verovarojen käyttöön liittyvät asiat ovat yhteiskunnallisesti merkittäviä.

”Silti niidenkin käsittely voi johtaa tirkistelyluonteiseen toimintaan. Niin kävi aikanaan Ylen jutussa Matti Vanhasen lautakasasta, mutta perimmiltään kyse oli kuitenkin mahdollisesta poliittisen aseman väärinkäytöstä taloudellisen hyödyn hakemiseen.”

Journalististen standardien ja etiikan päällikkö Riitta Pihlajamäki auttaa Ylen toimituksia linjaamaan, milloin tavallisuudesta poikkeavia keinoja voi käyttää. Hänen mukaansa yhteiskunnallista merkittävyyttä harkitaan tapauskohtaisesti, mutta tapauksia tulee aika harvoin.

”Toimittajilla ei ole hinkua poikkeuksellisten menetelmien käyttämiseen liian köykäisin perustein.”

Ylen toimittajan on sovittava poikkeuksellisesta tiedonhankinnasta esimiehen ja vastaavan toimittajan kanssa. Yhtiön Ohjelmatoiminnan ja sisältöjen eettisten ohjeiden mukaan poikkeavia keinoja ovat salaa kuvaaminen ja nauhoittaminen sekä se, että toimittaja ei työtä tehdessään kerro olevansa toimittaja.

”Mutta nämäkään keinot eivät voi rikkoa lakia eivätkä haitata sivullisia. Esimerkiksi kun kuvasimme vanhusten kotihoitajien kiirettä salaa hoitajalta MOT:iin, motiivimme oli näyttää miten kireäksi aikataulut on laadittu, ja huolehdimme siitä, että yksittäistä hoitajaa ei voinut tunnistaa kuvista.”

Yle ei rajaa, mihin aiheisiin yhteiskunnallisesti merkittäviä seikkoja voi liittyä.

”Harkinta on aina tapauskohtaista. Aika konkreettinenkin asia saattaa olla yhteiskunnallisesti merkittävä. Esimerkiksi se, paljonko suomalaiset ajavat päin punaista tai myydäänkö alaikäisille alkoholia.”

Keskisuomalaisessa muun muassa sote-aiheita seuraava uutistoimittaja Katri Nieminen ei ole käyttänyt tavallisuudesta poikkeavia tiedonhankintakeinoja. Sen sijaan lähdesuojaa ja tietojen luotettavuuden avaamista koskeva JO 14 on usein ajankohtainen, kun toimitus saa uutisvihjeitä.

Tuoreehko tapaus on Jyväskylän avoterveydenhuollon palvelujohtajan valintaan liittyvä uutistyö, joka lähti uudelle raiteelle, kun Nieminen sai selville, ettei hakija ollut kertonut kaikkea työkokemustaan eikä ollut töissä siellä missä oli ilmoittanut olevansa.

”Kun kirjoitin, että ehdokas salaa taustojaan, nimetön soittaja kertoi, missä tämä on oikeasti töissä. Töissä ololle löytyi vahvistus Tampereen kaupungin nettisivuilta, joten nimetöntä lähdettä ei tarvinnut mainita, mutta ilman sitä en olisi löytänyt salattua työpaikkaa. Seuraavana päivänä hallinto-oikeuden papereista löytyi vahvistus työsuhderiidasta siellä.”

Niemisen tiedot estivät miehen valinnan virkaan, mutta tämän poika kanteli uutisista Julkisen sanan neuvostoon syyttäen Niemistä toimittajan aseman väärinkäytöstä. Neuvosto antoi toukokuussa vapauttavan todeten, että kyse oli yhteiskunnallisesti merkittävästä virantäyttöprosessista, johon liittyvistä yksityiskohdista lehdellä oli oikeus ja jopa velvollisuus kertoa.