Luvassa sukellus olympiakuplaan

Elokuussa Pasilassa Ylen studiolla numero seitsemän eletään olympiakuplassa. Studio on Rion kesäkisojen lähetyksistä vastaavan yli sadan hengen Suomen-tiimin hermokeskus. Esimerkiksi selostamokoppeja sinne pystytetään 15.

”Elämästä katoaa kaksi viikkoa. Ajantaju häviää. Se on toisaalta kauhean palkitsevaa tiimityötä”, kuvailee Rio-projektin tuotantopäällikkö Eija Siebenberg.

Rion olympialaiset ovat tänä vuonna Ylen suurin tuotanto. Brasilian päässä työtä tekee toiset sata henkeä, ja tavaraa lähtee heidän mukanaan kontillinen.

Olympiaohjelmaa lähetetään televisiossa ensimmäistä kertaa kellon ympäri. Kun Pasilan studio päättää lähetyksensä noin iltakymmeneltä, jatkuu ohjelma Cobacabanan studiosta aamukuuteen. Aamupäivällä näytetään koosteita.

Käytännössä olympiatiimissä joku on koko ajan töissä. Yötöitä tulee paljon.

”Olemme varanneet kaiken kaluston, mitä Pasilasta löytyy ja vuokranneet lisää ulkoa”, Siebenberg sanoo.

Lisäksi kansainvälisestä kuvavirrasta vas-taava Olympic Broadcasting Services -yhtiö ostaa Yleltä noin 150 hengen tiimin tekemään yleisurheilua.

Tuotantopäällikkönä Siebenberg pitää huoen siitä, että kisalähetyksien tekijät, tekniikka ja aikataulut ovat kunnossa. Suunnittelu on aloitettu heti Sotšin olympialaisten jälkeen.

Syksyllä olympiatiimi kokousti arvaillen, mista lajeista päästään näyttämään suomalaissuorituksia. Värikoodatussa Excel-taulukossa linjattiin, mitä näytetään suorana, mikä koosteena ja mikä Rio Areenassa.

Sekin piti päättää, mitä kaikkea selostetaan suomeksi, ruotsiksi ja radioon – ja mikä laji kisapaikalta, mikä Rion kansainvälisestä tv-keskuksesta ja mikä Suomesta. Ja kisojen aikana tilanne elää koko ajan.

”Tämä on homma, jossa täytyy tykätä tehdä palapeliä, mutta tykkään kyllä”, Siebenberg toteaa.

Lisähaasteen tuo isäntäkaupungin turvallisuus. Aihe on ollut Siebenbergin mukaan paljon esillä ja se otetaan vakavasti. Lähtijöitä on valistettu muun muassa zikaviruksesta. Suurin vaara on tulla ryöstetyksi.

”On korostettu, ettei mikään tavara ole niin arvokas, etteikö sitä voisi antaa. Että antakaa ne puhelimet, eikä henkeä.”

Aivan halpa olympiaprojekti ei ole. Siebenbergin mukaan se tuotetaan ”erittäin kustannustehokkaasti, reilulla kahdella eurolla per suomalainen”. Hän ei niele kritiikkiä siitä, että halvemmalla selviäisi. Rahalla varmistetaan, että kaikki suomalaissuoritukset nähdään televisiossa.

Juustohöyläkarsiminen toimii urheilun televisioinnissa ylipäätään huonosti.

”Sanotaan, että jättäkää pari kameraa pois. Kuulostaa helpolle, mutta ei oikeasti säästä paljoa. Pitäisi jättää näyttämättä joitain lajeja kokonaan.”