Tuomas Kaseva valmentaa Helsingin Sanomien journalisteja Kansallisteatterin lavalle.
Helsingin Sanomien toimitussihteeri Tuomas Kaseva on tänä keväänä opetellut uuden editointiprosessin. Sen tuloksena syntyy Kansallisteatterin lavalle juttuja, jotka yleisö kuulee journalistien itsensä kertomina.
”Ensimmäisiin esityksiin pyysimme mukaan niitä, joilla tiesimme olevan esiintymiskokemusta, mutta jatkossa laajennamme joukkoa”, Kaseva sanoo.
Silti kukaan ei ”vain kävele” lavalle, vaan tarinan muokkaamisessa auttaa joku esitysten neljäs-tä tuottajasta ja esiintymisessä neuvoo puheilmaisun opettaja Kaisa Osola. Aikahypyt ja muut monimutkaiset rakenteet pitää puheessa unohtaa, ja asioiden määrää pitää rajata, koska kymmenen kymmenenminuuttista esitystä on jo pitkä ilta.
Vaikka suosituissa, Musta laatikko -nimen saaneissa esityksissä on ollut yleisöä yli kolmesataa per kerta, kenelläkään lavalle uskaltautuneista ei ole ollut siellä kamalaa.
”Päinvastoin yleisöstä huokuu aito kiinnostus journalismiin ja lämpöä, mikä on tuntunut somen jatkuvan ulinan keskellä ihanalta.”
Kaseva itse debytoi lavalla kesäkuussa juontajana, ja myöhemmin esitettäväksi syntynee juttukin. Vaikka illat rakennetaan ”jytylle faktalle”, teatteriympäristön mahdollisuudet sen maustamisessa kiinnostavat. Tuottajana vaikeinta on ollut saada journalistit uskomaan, että vaikka esityksiä pitää harjoitella, muutoin omana itsenään oleminen riittää.
Koko amerikkalaista Pop-Up Magazine -ideaa mukailevan konseptin osalta mietittävää riittää vielä siinä, miten esityksistä saadaan Helsingin Sanomille tuottavia.
Esityksissä Kaseva on seissyt kulisseissa lähettämässä porukkaa lavalle ja ottamassa edellisiä sieltä vastaan halauksella, fist bumpilla tai mikä nyt kunkin persoonaan sopiikaan. Parasta on takahuoneesta vaimeana kantautuva hurraus, kun esiintyjä on vetänyt osuutensa.
”Yhteinen projekti ja yhteinen jännitys ovat rakentaneet tsemppihenkeä ja yhteyksiä niidenkin välille, jotka eivät tavallisessa toimitusarjessa juuri kohtaa.”