Pääkirjoitus.
”Valitettavasti ministeriössämme ei ole luottamusta sinua kohtaan.” Näillä sanoilla valtiovarainministeriön viestintäjohtaja Liinu Lehto perusteli freelancetoimittaja Jari Hanskan hyllyttämistä hallintarekisteriä koskevasta toimittajatilaisuudesta. Ministeriö ryhtyi valikoimaan toimittajia tilaisuuteen, jossa käsiteltiin voimakasta arvostelua kohdannutta hanketta.
Ministeriön linjauksesta ja Lehdon viestistä syntyi asianmukainen kohu, ja lopulta myös tilaisuuden osallistujalistaa laajennettiin. Hanskan sallittiin tulla mukaan, mutta hän lähti pois, kun ilmeni, ettei tilaisuudessa saa haastatella virkamiehiä.
Lehto pahoitteli ilmaisuja, joilla hän tuli perustelleeksi boikottia. Tämä jälkinäytös on sivujuonne koko kärhämässä, jossa on pohjimmiltaan kyse vakavasta asiasta: Voiko viranomainen valita journalistit, joille se antaa tietoa lainvalmistelusta? Onko olemassa lainvalmistelua, josta ei kaikille voi kertoa?
Valtiovarainministeriö vie vauhdilla eteenpäin kiistanalaiseen hallintarekisteriin liittyvää lainvalmistelua. Viime hallituskaudella hanke pantiin jäihin, ja nyt sitä on valmisteltu vaivihkaisesti, vaikka asiaa ei ole kirjattu hallitusohjelmaan. On perin outoa, että juuri tähän prosessiin liittyen ministeriö haluaa rajata, keille journalisteille se jakaa tietoa ja antaa haastatteluja.
Eduskunnan oikeusasiamies ottaa aikanaan kantaa Hanskan tekemään kanteluun, jossa pyydetään selvitystä, ovatko virkamiehet toimineet tässä tapauksessa lainmukaisesti. Arvioitavaksi tulee myös se, voiko ministeriö linjauksissaan tukeutua omaan tulkintaansa Journalistin ohjeista, joihin Lehto on vedonnut perustellessaan ministeriön alkuperäistä ratkaisua.
Journalistin ohjeet määrittelee hyvää journalistista tapaa. Ohjeet eivät ole lakitekstiä, vaan ammattikunnan itsesääntelyn välineitä, joita Julkisen sanan neuvosto tulkitsee sille tehtävien kanteluiden perusteella. Hanskan toimista ei kanteluita ole tehty eikä hän näin ollen myöskään ole saanut JSN:ltä moitteitta Journalistin ohjeiden rikkomisesta.
Jari Hanskan tapaus ei ole lajissaan ainoa, se vain sattui paljastumaan, kun Hanska ei tyytynyt selityksiin. Eikä kyseessä ole edes lokakuinen yksittäistapaus. Jo elokuussa valtiovarainministeriön johtoryhmä päätti, ettei Hanskalle anneta haastatteluja. Näin meitä jaetaan vuohiin ja lampaisiin.
Lunta tupaan EIT:ltä
EIT antoi 20. lokakuuta päätöksen sananvapausjutussa, jonka juuret juontavat syyskuussa 2006 olleeseen Smash Asem -mielenosoitukseen. EIT katsoi, että Suomen valtio ei toiminut moitittavasti, kun poliisi otti mielenosoituksessa kiinni työtään tehneen Suomen Kuvalehden valokuvaajan Markus Pentikäisen ja piti häntä poliisivankilassa 18 tuntia.
Ratkaisu on ongelmallinen. Se heikentää journalistien mahdollisuuksia tehdä työtä mielenosoituksissa ja muissa kriisitilanteissa. Yhtä lailla se vaarantaa yleisön oikeuden saada tarkkaa ja ajantasaista tietoa tapahtumapaikoilta.
EIT totesi, että tapauksesta ei voi tehdä yleisiä linjauksia. Asiaa ei kuitenkaan voi jättää tähän: viranomaiset eivät omilla toimillaan saa vastaisuudessakaan estää journalisteja harjoittamasta ammattiaan eri tilanteissa. Työvälineet ja pressikortti eivät tässä tapauksessa riittäneet näytöksi, että Pentikäinen teki työtään.
Uusimmassa lehdessä
- Paikallismedia kytkee ihmiset yhteisöönsä. Alajärvelle muuttanut Jukka Vuorio huomasi tarttuvansa pikkukunnan uutisiin sitä painokkaammin, mitä synkemmältä maailma muussa mediassa näyttää.
- Yleisön luottamus täytyy ansaita yhä uudelleen
- Journalistin ohjeiden uudistusehdotukseen paljon kommentteja – ”On jätettävä tilaa myös journalismin houkuttelevuudelle”
- Palkaton sairauspäivä huolettaa – liitto ei hyväksy ehdotusta, jos sitä esitetään neuvotteluissa
