Aaltoviivailmiö lienee yleistynyt, mutta uusi se ei ole, miettii Mari Manninen.
Mainonnan ja journalismin veteen piirretty viiva on siirtynyt toimittajien korvien väliin, kirjoitti Elina Grundström Journalistissa 11/2015. Yhä useampi freelancetoimittaja kun tekee myös viestintää.
Viiva aaltoilee vahvemmin kuin Grundström arvasikaan.
Eräs jutunvälitystoimisto osti minulta yritysasiakkaansa nettisivulle seminaarista tekstinpätkän, jossa tietenkin piti korostua hyvä fiilis. Välittäjä ehdotti, että tarjoaisin seminaariuutista myös päivälehtiin.
En suostunut. Jos myös päivälehden jutussa olisi myönteinen poljento, se haiskahtaisi mainokselta. Kielteinen poljento puolestaan ketuttaisi yritysasiakasta.
Aaltoviivailmiö lienee yleistynyt, mutta uusi se ei ole. Vuosia sitten huomasin erään kulttuurilaitoksen esitteessä puffijuttuja kriitikolta, joka teki lehtiin kritiikkejä saman laitoksen esityksistä. Sen jälkeen en uskonut hänen arvioihinsa.
Freelancerina toimiva taloustoimittajatuttuni säilyttää journalistisen riippumattomuutensa näin: Jos hän kirjoittaa yrityksen omaan julkaisuun, hän ei kirjoita samasta yrityksestä muuhun mediaan. Tähän hän ainakin pyrkii, mutta freelancerin ansiot ovat kovin tiukassa.
Minun on helppo olla korkeaotsainen, sillä tällä haavaa ulkomailla elän pitkälti mieheni siivellä.
Aaltoviivan paikkaa etsivät työsuhteisetkin. Helsingin Sanomien rikostoimittaja Minna Passi käy välillä katastrofialueilla Punaisen Ristin tiedottajana. Päätyössään hän jäävää itsensä SPR:ää koskevista uutisista. Passi toivoo, että toimittajat useamminkin ymmärtäisivät jättää tekemättä juttuja omista harrastusseuroistaan.
Luultavasti mutkattomimmin jääviyskysymyksiin suhtautuvat ne, jotka ovat laajentaneet työtään vasten valtavirtaa, eli liike-elämästä freelancejournalisteiksi.
Liikemiehiä verkottavan Shanghain suomalaisen kauppakamarin toiminnanjohtaja Oskar Helling toimii myös Kauppalehden juttupalkkiopohjaisena kirjeenvaihtaja.
Hän ei näe rooleissa ristiriitaa: Eikö ole hyvä, että edes joku kirjoittaa talousanalyysiä Kiinasta? Ja onhan hänen muutakin tehtävä työkseen, kun Kauppalehti ei tahtonut täysipäiväistä kirjeenvaihtajaa.
Kenties jääviyskeskustelu on jo myöhäistä. Äskettäin Keskisuomalaisen Nepal-uutisessa kerrottiin näkyvästi Kirkon Ulkomaanavusta. Sitä ei kerrottu, että jutun kirjoittaja on järjestön oma tiedottaja.