Journalismi

Joukossa on voimaa

Marimekko-kirjan tekeminen oli yli vuoden intensiivinen yhteistyö, mutta kirjoittajat jaksavat edelleen kehua toisiaan.

Kun 9. syyskuuta ilmestyneen Marimekko – Suuria kuvioita -kirjan toimittajilta kysyy julkistamisen jälkeisenä päivänä fiilistä, se on sekä helpottunut että haikea. Yli sata haastattelua ja paljon muuta penkomista käsittäneen tutkivan työn tulokset ovat nyt kansissa, joiden välistä ei voi enää korjata pilkkuakaan.

”Haikeaa on se, että hienolla työryhmällä ei ole nyt mitään intensiivistä projektia”, sanoo Esa Koivuranta, joka on yksi kirjan neljästä kirjoittajasta.

Myös hänen kollegansa Kati Pehkonen ja Tuija Sorjanen kehuvat luontevasti ryhmää ja toisiaan. Eikö tämä jättiprojekti siis sisältänyt lainkaan vääntöä?

Kolmikko myöntää väsymyksen, epävarmuuden ja kaaoksen vaivanneen välillä henkilökohtaisella tasolla, mutta työnjako ja yhteistyö sujuivat koko ajan hyvin.

”Olemme tehneet yhdessä opintoja ja töitä niin pitkään ja paljon, että turha draama on käyty ajat sitten läpi”, Pehkonen sanoo.

”Eli toisten vahvuudet ja heikkoudet olivat tiedossa”, Koivuranta sanoo.

 

Ennen Marimekkoa nuoret journalistit penkoivat Björn Wahlroosin elämää ja tekoja Tampereen yliopiston vierailijaprofessorin Tuomo Pietiläisen kurssilla. Wahlroos-kirja tehtiin päähenkilöä kuulematta, Marimekko-kirja paljolti yrityksen kanssa yhteistyössä. Silti esiin saatiin nostettua myös sille ei-niin-mieluisia asioita, kuten Kiinan tehtaan työolot.

Siinä missä Wahlroos-kurssi opetti tutkivia työtapoja ja uusimman teknologian käyttöä, paljon pienemmän porukan Marimekko-projekti opetti suurten kokonaisuuksien hallintaa.

”Aikanaan valtavilta tuntuneet Wahlroos-osuudet hahmottaisi nyt Kuukausiliite-koon juttuina. Marimekon jälkeen on välillä turhauttanut tunkea asioita pieneen tilaan”, Sorjanen sanoo.

Sorjaselle yksi projektin legendaarisimpia hetkiä oli nähdä julkkarien yleisössä Kirsti Paakkanen, Lenita Airisto, Jörn Donner, Ristomatti Ratia ja paljon muuta Marimekkoon liittyvää väkeä. Myös se, että media noteerasi työn tulokset laajasti, tuntui tekijöistä hyvältä.

Työvaiheista Pehkonen muistaa hauskana sen, kun hän haastatteli Mika Ihamuotilaan liittyen Björn Wahlroosia.

”Mietin hermostuneena, tuleeko puhe elämäkerrasta, jonka veimme hänelle sen ilmestyttyä. Lähtiessäni sanoin, että oli kiva taas tavata. Wahlroos kysyi, missä me ollaan tavattu.”

 

Koska osa kirjoittajista teki myös päivätöitä, tekstien hiominen jäi usein iltaan ja yöhön. Toisaalta ryhmässä oli voimaa: toisilta sai apua ja palautetta, ja kirja valmistui paljon nopeammin kuin yksin.

Apurahat ryhmä sai Koneen säätiöltä, Suomen tietokirjailijoilta ja Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnalta. Paljolti niiden turvin kirjanteon ajan elänyt Sorjanen sanoo, että vuokran sai maksettua, mutta sukanvarsi on tyhjä.

Toisaalta työlle on muitakin syitä kuin raha. Journalismi on intohimo, ja tuntuu hienolta saada aikaan jotain uutta. Tilaisuus kannatti käyttää nyt, kun Marimekon muistelijoita on vielä paljon elossa. Etenkin Pehkosta ajoi myös halu saada ihmiset ajattelemaan, missä nykyvaatteet tehdään.

Seuraavista projekteista Sorjanen kertoo, että jotain varmaan tehdään, mutta vielä ei tiedä, mitä.

Koivuranta sanoo, että hänellä olisi jo yksi aihe mielessä.

Marimekko-työryhmä

Marimekko – Suuria kuvioita on tutkiva journalistinen tietokirja, jonka julkaisi Into 9. syyskuuta.

Kirjatyöryhmään kuuluivat journalistit Esa Koivuranta, Kati Pehkonen, Tuija Sorjanen ja Annina Vainio sekä kuvajournalistit Nina Karlsson ja Otto Ponto.

Kirjoittajat olivat mukana tekemässä kirjaa Wahlroos – Epävirallinen elämäkerta.

Kaikki tekijät ovat opiskelleet Tampereen yliopistossa tiedotusoppia ja kuuluvat osuuskunta Sarkamediaan.

Lue lisää aiheista: