Maailmanselityksiä toimittajien ehdoilla

Päivittäinen vastalääke päivän uutisille. Se on hollantilaisen verkkojulkaisu De Correspondentin motto.

Päätoimittaja Rob Wijnberg, 32, antaa nopeasti ymmärtää, että De Correspondentin olemassaolon tarkoitus on olla erilainen.

Kun Wijnberg maaliskuussa 2013 lähti yhtiökumppaneineen hakemaan idealleen joukkorahoitusta, ehtona oli, että jokainen tukija lahjoittaisi vähintään 60 euroa. Kahdeksassa päivässä mesenaatteja ilmoittautui 15 000, ja rahaa kertyi yli miljoona euroa. Julkaisu oli syntynyt, ja De Correspondent rikkoi journalismin joukkorahoituksen maailmanennätyksen.

Wijnberg lupasi suuria. De Correspondent kontekstoisi, taustoittaisi ja selittäisi. Se sanoisi itsensä irti uutiskilpailuista ja antaisi toimittajiensa itse päättää, mikä kulloinkin olisi tärkeää. Myös yleisön käsite luvattiin purkaa: lukija olisi nyt asiantuntija ja myötävaikuttaja juttuprosessissa.

Syyskuussa 2013 De Correspondent julkaisi verkkoalustansa ja aloitti toimintansa. Nyt tilaajia on noin 30 000, ja Wijnberg uskoo lunastaneensa lupauksensa.

Amsterdamia halkovan Amstel-joen varrella, kaupungin etelä-osassa sijaitsevan toimituksen sisäpihalla on pieni puutarha.

Myös De Correspondentin ”kirjeenvaihtajilla” on omat tonttinsa, puutarhansa, jonne he kirjoittavat juttuja kiinnostuksensa ja erityisalansa mukaan.

Wijnberg on filosofi. Ennen De Correspondentia hän työskenteli hollantilaisen NRC Next -päivälehden päätoimittajana. Hän tunsi olonsa epämukavaksi: oli raportoitava yllättävistä käänteistä, vaikka hän koki, että huomaamattomat ja rakenteelliset asiat muokkaavat yhteiskuntia paljon voimakkaammin.

Eurooppalaista journalismia vaivaa hänestä juuri uutisen määrittelyn ongelma. Hitaat prosessit eivät saa mediassa huomiota. Esimerkkinä tästä Wijnberg mainitsee Euroopan talouskriisin, joka oli verkkaisen ja osin näkymättömän kehityskulun tulos.

De Correspondentin 23-henkinen toimituskunta on opiskellut muun muassa historiaa, sosiologiaa, psykologiaa ja kasvatustieteitä. He kirjoittavat puutarhoihinsa siitä,
mistä he eniten ovat kiinnostuneita: kehityksestä ja edistyksestä, konflikteista, taloudesta, kulttuurista ja esimerkiksi tietoturvasta.

Wijnberg ei juuri arvosta niin sanottua toimittajakoulujournalismia. Hänestä journalismi määritellään valitettavan usein metodiikkana.

”Tärkeää ei ole, miten oppii kirjoittamaan reportaasin. Olennaista on, kuka olet ja mistä olet kiinnostunut”, hän sanoo.

Sen sijaan hyvällä toimittajalla, uskoo Wijnberg, on näkemystä, kiinnostusta ja halu ymmärtää.

De Correspondentin auteur-keskeisyys kuulostaa monin tavoin ihanteelliselta: on kuin julkaisun toimittajilla olisi täysin vapaat kädet toteuttaa itseään.

Hollantilaiset journalismin tutkijat kuitenkin huomauttavat, että suuri osa De Correspondentin menestyksestä juontaa juurensa Wijnbergin persoonaan.

Journalismin bisnesmalleja tutkineen Piet Bakkerin mukaan menestyksekkäiden startupien taustalla on usein julkkistoimittaja, jota yleisö rakastaa. Se vaikuttaa myös julkaisun menestykseen.

Yleisön ja toimittajien suhdetta tutkinut Yael de Haan sen sijaan sanoo, että De Correspondent on ansainnut luottamusta läpinäkyvyydellä. Se tuo julki vuosiraporttinsa, jossa selvitetään, millä tavalla tilauksista saadut rahat on käytetty. Lisäksi jutut ovat perusteellisesti lähteytettyjä: argumentit sisältävät hyperlinkkejä, jotka vievät lukijan sinne, mistä data on hankittu.

De Haanin mukaan De Correspondentin selittävä ote ja avoimuus ovat juuri sitä, mitä kriittinen yleisö mielellään tukee kriisiytyneessä Euroopassa. Niin sanottu niche-yleisö, joka jakaa samat kiinnostuksen kohteet, arvostaa maailmanselittäjiä, joiden toimintakulttuuri on avointa.

Bakker näkee Wijnbergin uudenlaisen journalismin evankelistana, jonka sanoman kestävyys arvioidaan tulevina vuosina.

”Uuden aloittaminen on helppoa, mutta sen ylläpitäminen on huomattavasti vaikeampaa”, hän sanoo.

Rob Wijnbergia keskustelu journalismin bisnesmalleista kyllästyttää silmin nähden. Hänestä aiheesta puhuvat ne, joilla ei mene kovin hyvin. Samalla hän ymmärtää mediatalojen tuskan. Vanhaa toimintatapaa ei ole yksinkertaista muuttaa.

Wijnberg uskoo De Correspondentin menestyvän jatkossakin, sillä se aloitti uhmakkaasti. Verkkojulkaisu ei ollut vain muutaman idealistin pöytälaatikkoprojekti, vaan suuri visio.

Seuraavan viiden vuoden aikana Wijnberg haluaa laajentaa De Correspondentia ulkomaille ja koota ulkomaankirjeenvaihtajien verkoston. Lisäksi hän haluaa tehdä De Correspondentista julkaisun sijaan alustan. Se tarkoittaa, että tilaajat voisivat luoda sivustolle tiedostoja, joita toimittajat vuorostaan voivat jalostaa edelleen.

Yksi asia on varma. De Correspondent ei aio alkaa julkaista ilmoituksia. Vaarana on, että ne voisivat ohjata käsitystä siitä, mikä on kiinnostavaa.

Kuva: Avokonttori. De Correspondentin avokonttoritoimitus sijaitsee Etelä-Amsterdamissa vanhassa galleriassa. Päätoimittaja Rob Wijnberg haluaa, että 23-henkinen toimituskunta saa mahdollisimman vapaat kädet aiheidensa käsittelyyn.