Ensi kesän toimitusharjoittelupaikkojen haku on käynnissä. Keräsimme 11 vinkkiä siihen, miten ensimmäisen työn saa ja miten siitä selviytyy.
1. Hyödynnä kotikenttäetu
”Levikkialueen tuntemus on työnantajien silmissä valtti”, sanoo Jyväskylän yliopiston journalistiikan yliopistonopettaja Panu Uotila. Kartoita aiempien ja nykyisten kotipaikkojesi ja niiden naapurikuntien työnantajat. Muista etenkin paikallislehtiä. Niihin hakijoita on vähän ja työ on monipuolista.
”Paikallislehtityö antaa eväät tehdä töitä myöhemmin isompienkin lehtien ja medioiden palveluksessa”, sanoo Kauhajoki-lehden päätoimittaja-toimitusjohtaja Tuomas Koivuniemi.
2. Hanki ajokortti
”Asia ei saisi tulla yllätyksenä enää silloin, kun on hakujen aika. Ajokortittomuus rajaa hakumahdollisuuksia merkittävästi”, Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen yli-opisto-opettaja Maarit Jaakkola muistuttaa.
3. Tee hakemus huolella
Pyydä näytille jonkun toisen hakemus tai luetuta omasi kokeneemmalla. Älä silti apinoi: Jaakkolan mukaan hyvä hakemus on persoonallinen.
”Älä anna harhaanjohtavaa tietoa kokemuksestasi. Asiat on helppo tarkistaa edellisiltä työnantajilta. Luottamuksen voi rikkoa vain kerran”, Koivuniemi muistuttaa.
Haaga-Helian toimittajakoulutuksen johtaja Anne Leppäjärvi kehottaa kertomaan omasta osaamisesta mahdollisimman konkreeettisesti.
”Älä sorru kuvailemaan itseäsi vain yleisillä adjektiiveillä.”
4. Hanki suosittelija
Keskisuomalaisen verkkoliiketoiminnan päällikkö Ville Grahn sanoo arvostavansa hakemuksessa uskottavaa suosittelijaa.
”Tähän asti parhaalla rekrylläni oli aika kamala hakemus, mutta kun oli ihminen yliopistolta sanomassa, että tässäpä vasta hyvä tyyppi, oli turvallinen olo ottaa töihin. En katunut.”
5. Ideoikaa yhdessä
Jos pääset haastatteluun, pitäkää kavereiden kanssa ideointisessio edellisenä iltana. Valitse kolme parasta juttuideaa. Jatka ideointia pitkin harjoittelua.
”Omien aiheiden ideointi on keino paitsi saada arvostusta myös itselle mieluisia ja kiinnostavia keikkoja. Aktiivisuus nostaa arvoa esimiesten silmissä myös tulevia kesiä ajatellen”, Panu Uotila sanoo.
”Älä lannistu, jos ideasi ei mene kaupaksi. Keksi parempia”, Kotiliesi, Deko, Maalla ja Moda-lehtien vastaava päätoimittaja Leeni Peltonen kannustaa.
6. Tutustu työpaikkaasi
Uotilan mielestä on tärkeää tuntea median kohderyhmä kaikissa ikäluokissa.
”Osoita, ettet elä norsunluutornissa tai nuorten some-kuplassa”, hän sanoo.
Peltonen neuvoo pyytämään mallilukijan määritelmän työnantajalta. Lehteen tutustuminen helpottaa ideointia. Jaakkola vinkkaa katsomaan esimerkiksi sitä, kuinka pitkiä jutut ovat, mitkä asiat menevät faktalaatikkoon tai millaisia kuvallisia keinoja on käytössä.
7. Tutustu uusiin kulmiisi
Journalistiikan ainejärjestön Lööpin puheenjohtaja Suvi-Tuulia Nykänen tutustui uuteen työpaikkakuntaansa Google Mapsin ja lenkkeilyn avulla.
”Valitsin itselleni paikan, jonne osasin aina mennä, mistä suunnasta vain. Jos terveysasema oli joskus vähän hukassa, osasin sitten ainakin mennä kirjastolle, josta terkkariin ei ollutkaan niin pitkä matka”, Nykänen kertoo.
8. Tutustu muihin
Nykänen uskaltautui ensimmäisen kesätyöpäivänsä jälkeen vakitoimittajan kanssa paikalliselle terassille.
”Sain uuden ystävän, pääsin kiinni paikkakunnan tärkeimpiin asioihin ja tutustuin ihmisiin, joista useammasta tein kesän aikana juttuja”, hän kertoo.
Myös kesätoimittajaporukka kannattaa koota yhteen säännöllisesti tekemään jotain hauskaa. Vertaistukea kannattaa jakaa opiskelukaverien kesken vaikkapa Facebook-ryhmässä.
9. Pyydä palautetta
Anne Leppäjärven mielestä palautteen saaminen on kompastuskivi niin vakitoimittajille kuin harjoittelijoillekin.
”Sovi harjoitteluohjaajan tai muunkin kollegan kanssa, millä viikolla he katsoisivat töitäsi palautesilmällä. Sovi palautehetkelle aika kalenteriin”, Leppäjärvi neuvoo.
Kollega-apua kannattaa käyttää myös juttuja kehitellessä, ei vasta julkaisun jälkeen.
10. Jollet tiedä, kysy
Kauhajoki-lehden Koivuniemen mielestä kysyminen kelpaa vinkiksi myös kokeneemmalle toimittajalle.
”Kaikkein ikävintä jutunteon kannalta on, jos ei ’kehtaa’ eli uskalla kysyä itselle epäselväksi jääneestä asiasta. Silloin väärinkäsitys voi näkyä valmiissa jutussa”, hän
sanoo. Sama pätee toimituksen käytäntöihin.
”Jos ihmettelet jotain, ihmettele ääneen”, Leppäjärvi neuvoo. Ulkopuolisen kommentit voivat olla kullanarvoisia toiminnan kehittämisen kannalta.
11. Kerro huonosta kohtelusta
”Tuot toimitukseen uutta osaamista ja raikkaita näkökulmia. Pidä itseäsi arvossa, äläkä suostu mihin tahansa”, muistuttaa Journalistiliiton koulutusasiamies Nina Porra. Huonosta kohtelusta kannattaa kertoa työpaikan luottamusmiehelle. Ilmeisistä epäkohdista kannattaa ilmoittaa myös liittoon.
Kuva: Journalistiikan fuksit Marica Paukkeri ja Viljami Vaarala uskovat opintojen antavan hyvät valmiudet harjoittelua varten. “Pienessä toimituksessa toimittaja kuvaa itse. Meillä on ollut esimerkiksi kuvajournalismin opintoja uutistyön kurssin yhteydessä. Nykymaailmassa on selvää, ettei voi profiloitua vain yhteen hommaan, vaan pitää osata kahta kolmea asiaa vähän paremmin”, Vaarala pohtii.
Realismia ilmassa
Jyväskyläläisopiskelijat Marica Paukkeri, 25, ja Viljami Vaarala, 22, etsivät ensi kesän harjoittelupaikkaa avoimin mielin. Yt-neuvottelujen vaikutus paikkojen määrään mietityttää, mutta paniikki on kaukana.
”Kaikki tietävät, että harjoittelupaikat ovat kiven alla. Ilmassa on realismia. Uskon silti, että jos tekee kovasti töitä paikan eteen, se palkitsee kyllä”, Paukkeri sanoo.
Sekä Jyväskylässä että Tampereella yliopisto järjestää ensimmäisen palkallisen harjoittelupaikan osalle opiskelijoista. Jyväskylässä yhteistyötä tehdään kolmen mediatalon kanssa. Tampereen harjoittelujärjestelmässä on mukana peräti 50 – 60 toimitusta.
Amk-opiskelijoiden asema on huonompi: esimerkiksi Haaga-Heliassa suuri osa harjoitteluista tehdään edelleen tessin harjoittelupalkkaa selvästi pienemmällä korvauksella tai jopa palkattomina.
”Varmasti suuri osa toivoisi, että saisi tessin mukaista harjoittelupalkkaa. Usein toivotaan myös parempaa perehdyttämistä ja enemmän palautetta”, toimittajakoulutuksen johtaja Anne Leppäjärvi sanoo.
Etenkin jos samaa työtä tehdään palkalla ja palkatta rinta rinnan, omanarvontunto ja usko työnantajan oikeudenmukaisuuteen ovat koetuksella. Leppäjärven mukaan harjoitteluihin ollaan silti enimmäkseen tyytyväisiä. Ne voivat poikia palkallista jatkoa tai töitä freelancerina.
Journalistiliiton koulutusasiamies Nina Porra kertoo monen luottamusmiehen kantavan huolta siitä, miten harjoittelujen ohjaamiseen jää aikaa.
”Jos ei saa rahallista korvausta, muttei oikein ohjaustakaan, herää vakavia kysymyksiä, miten harjoittelun tarkoitus toteutuu.”
Tulevan kesän kollegoilta harjoitteluun suuntaavat toivovat juuri ohjausta ja palautetta.
”Jotkut ovat kertoneet saaneensa palautetta vain pari kertaa. Sitten on taputettu selkään, että ’lennä omilla siivilläsi, poika’”, Vaarala sanoo.
Paukkeri taas muistuttaa, että kirjoittamattomat säännöt eivät ole vasta-alkajalle tuttuja.
”Kaikissa toimituksissa on omat käytäntönsä. Niistä kertomalla ja puhumalla pääsee jo aika pitkälle”, hän sanoo.