Media-ala

Henkilöstö maksajaksi

Pääkirjoitus.

Yleisradion yt-neuvotteluissa on ristiriitaisia ulottuvuuksia. Yhtiö maksattaa henkilöstöllään miljoonat, jotka siltä jää saamatta, kun Ylen rahoitusratkaisussa sovittu indeksikorotus jää ensi vuonna toteutumatta. Samalla Yle suuntaa toimintaansa uudelleen ja vahvistaa verkkotoimintojaan.

Ei voi välttyä mielikuvalta, että kymmenen miljoonan euron rahoitusvaje toimii verhona, jonka varjossa tehdään akuuttia tarvetta suurempia säätöjä.

Yli tuhatta henkilöä koskettavissa yt-neuvotteluissahenkilöstön vähennysmääräksi on ilmoitettu korkeintaan 185 työntekijää. Sitä ei ole kerrottu, mitkä ovat järjestelyjen vaikutukset määräaikaisiin työntekijöihin ja freelancereihin, mutta epäilemättä leikkaukset ulottuvat myös heihin.

Yleisradion ohjelmatyöntekijät (YOT) on perustellusti arvostellut yhtiön henkilöstöpolitiikkaa, joka sopii huonosti julkisen palvelun toimijalle.

Yle hakee suoraviivaisia henkilöstövähennyksiä, vaikka se samalla ilmoittaa lisäävänsä toimintaa verkossa. Jatkuvaa läsnäoloa edellyttävä verkkotoimeliaisuus vaatii väkeä, eikä laadukas sisältö verkossakaan synny ilman asianmukaisia voimavaroja. Ei riitä, että yt-neuvottelujen piirissä olevalle henkilöstölle neuvotellaan uudet työnkuvat.

Ylen toiminta verkossa on perusteltua, vaikka kaupallinen media haluaisi rajoittaa sitä. Yleisö nauttii edelleen valtaosan yhtiön tarjonnasta perinteisten välineiden kautta radiota kuuntelemalla ja televisiota katselemalla. Verkkoon panostaminen ei saa vaarantaa perinteistä journalismia ja ohjelmatoimintaa.

Yt-neuvottelut ovat nostaneet keskusteluun myös Ylen roolin ylipäänsä. Ilta-Sanomien pääkirjoitus 18. syyskuuta puki agendansa sanoiksi näin: ”Ylestä on tullut media-alan käenpoika, joka pyrkii potkaisemaan muut kilpailijansa pesästä ja indeksikorotukseen vedoten vaatii pajulintuemon rooliin joutuneilta veronmaksajilta lisää apetta ammottavaan kitaansa.”

Juuri tällaisten ajatusten vastapainoksi alalla tarvitaan muitakin toimijoita kuin puhtaasti kaupallinen media. Yle on tärkeä osa median monimuotoisuutta, ei mikään häirikkö.

markku.lappalainen@journalistiliitto.fi