Kirjallisuuden kääntäjien ansiotaso on pysynyt kymmenen viime vuotta samana. Tieto selviää vuosittaisesta palkkiokyselystä, jonka tekivät Suomen Journalistiliiton alainen kirjallisuuden kääntäjien ammattiosasto KAOS ja Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto SKTL.
Kokoaikaisten kirjallisuuden kääntäjien palkkiot ovat pysyneet noin 20 000 eurossa vuodessa. Käännöspalkkiot muodostavat alan keskimääräisistä kokonaisansioista noin puolet. Niiden lisäksi tulevat apurahat ja lainauskorvaukset, joista kertyy vuodessa keskimäärin 15 000–20 000 euroa.
Apurahojen saanti on kuitenkin epävarmaa, ja ne jakautuvat tekijöille hyvin epätasaisesti. Kyselyn vastauskoosteen mukaan erityisesti nuoret saavat hyviä palkkioita tai apurahoja selvästi kokeneempia kääntäjiä harvemmin.
Käytännössä kaikki kirjallisuuden kääntäjät ovat freelancereita. Kyseessä on alan pitkäaikainen tapa.
KAOS:in puheenjohtaja Jaakko Kankaanpään mukaan yhdistys on huolissaan kirjallisuuden kääntäjien ansiokehityksestä.
”Nousua ei ole näkyvissä”, hän sanoo.
Kirjallisuuden kääntäjien palkkiot sovitaan usein muodossa euroa per 1 000 merkkiä.
Vuonna 2016 aikuisten proosasta maksettiin keskimäärin 13,05 euroa, kun vuonna 2025 vastaava luku oli 13,75 euroa. Nousua keskimääräisessä palkkiossa oli vain 5,3 prosenttia, mikä on selvästi vähemmän kuin yleinen ansiotason nousu.
Esimerkiksi 300 000 merkin romaanin kääntämisestä kääntäjä tienasi vuonna 2016 keskimäärin noin 3900 euroa. Viime vuonna siitä ansaitsi vain vähän enemmän eli 4100 euroa.
Lasten- ja nuortenkirjallisuudessa sekä tietokirjallisuudessa ansioiden nousua on ollut enemmän, mutta vastausmäärät olivat muita ryhmiä pienempiä. Lisäksi lasten- ja nuortenkirjallisuuden palkkiot ovat aikuisten kirjallisuutta pienemmät.
Kankaanpään mukaan muutos ansiotasossa on mitätön ja kosmeettinen.
”Sehän ei pysy palkkojen kehityksen eikä ansiotason nousun vauhdissa.”
Kankaanpää vertaa kirjallisuuden kääntäjien ansiokehitystä Tilastokeskuksen ansiotasoindeksiin, joka mittaa kokoaikaisten palkansaajien säännöllisen työajan keskiansioiden kehitystä. Vuosien 2015 ja 2025 välillä kehitys oli siinä 26,5 prosenttia.
Kun palkkiot eivät nouse, kääntäjät köyhtyvät suhteessa niihin ammattilaisiin, joiden tulotason takaavat esimerkiksi työsopimusten yleiskorotukset, Kankaanpää huomauttaa.
”On selvää, että se on ongelmallinen tilanne”, hän sanoo.
Myös kustannusalan työsuhteisten työntekijöiden, kuten kustannustoimittajien, ansiot ovat nousseet selvästi samana aikana. Journalistiliiton palkkatutkimuksen mukaan kustannusalalla työskentelevien kokonaisansiot nousivat vuosina 2014–2024 noin 19 prosenttia.
Kirjallisuuden kääntäjät työllistävät itsensä, jolloin ansiot eivät ole täysin vertailukelpoisia palkansaajiin verrattuna. Kääntäjien on maksettava itse eläkevakuutukset, työtilat, lomat, työvälineet ja mahdollinen työterveyshuolto. Sen sijaan kääntäjien saamat apurahat, joista voi muodostua iso siivu ansioista, ovat useimmiten verottomia. Tämä tekee nettoansioiden arvioimisesta vaikeaa.
Myös lomat olivat työsuhteisia lyhyemmät. Vuoden 2025 lähes kolmannes vastaajista piti korkeintaan kaksi viikkoa lomaa.
Yksi syy kirjallisuuden kääntäjien heikolle ansiokehitykselle voi olla neuvotteluaseman heikkous.
Freelancekustannustoimittajat kertoivat viime vuonna Helsingin Seudun Journalistien ja Suomen freelance-journalistien tekemässä palkkiokyselyssä, ettei palkkioista useinkaan voi neuvotella kustantamoiden kanssa. Kankaanpään mukaan sama ilmiö koskee myös kirjallisuuden kääntäjiä.
”Neuvotteluvara on hyvin pientä tai suorastaan olematonta”, hän sanoo.
”Palkkioista puhuttaessa ’ota tai jätä’ -tilanteet ovat arkipäivää, eikä niitä voi sanoa neuvotteluiksi.”
Ongelmana on hänen mukaansa asetelman epätasapainoisuus: neuvottelujen toinen osapuoli on yksittäinen ihminen, toinen taas voi olla monikansallisen, useassa maassa toimivan yritysryhmän yhtiö.
Kankaanpään mukaan Journalistiliitto on viime vuosina yrittänyt päästä keskustelemaan kustantamoiden kanssa myös kirjallisuuden kääntäjien tilanteesta.
”Kustannusala on kuitenkin hyvin haluton edes keskustelemaan asioista, mikä on meidän mielestämme ongelma.”
Kääntäjäyhdistysten keräämä kyselydata paljastaa myös, että kustantamoiden palkkiohaarukka ei ole sekään juuri muuttunut vuosikymmenessä. Se tarkoittaa, että niin korkeimmat kuin matalimmat raportoidut palkkiot ovat pysyneet pitkälti samoina.
Kankaanpää toivoo, että kirjallisuuden kääntäjien palkkiot nousisivat samassa tahdissa kuin palkansaajien ansiot.
”Se olisi meidän mielestämme reilu systeemi”, hän sanoo.
”Ja toki olisi hyvä, että lainauskorvaukset nousisivat samassa tahdissa.”
Kirjailijoille ja kääntäjille valtion budjetista maksettavat lainakorvaukset eivät ole nousseet vuoden 2017 jälkeen, jolloin summa lähes kaksinkertaistui pohjoismaiselle tasolle. Tulonlähteenä lainakorvaukset ovat merkittävä: kääntäjien saamien lainauskorvauksien määrä vaihtelee Kankaanpään mukaan kymmenistä euroista kymmeniintuhansiin euroihin.
Kirjallisuuden tekijänoikeusjärjestö Sanasto on vaatinut 17,2 miljoonan euron määrärahaan 1,5 miljoonan euron korotusta. Myös eduskunta on jo vuonna 2021 edellyttänyt määrärahatason korottamista.
Kirjankustantajien edunvalvojana toimivan Suomen Kustannusyhdistyksen johtajan Sakari Laihon mukaan keskustelua kääntäjien huonosta palkkiotasosta on käyty niin pitkään kuin hän on ollut alalla eli yli 25 vuotta.
Laiho pohtii, voiko palkkioiden jumittamisen taustalla olla esimerkiksi muutoksia kysynnässä tai tarjonnassa. Hän korostaa kääntäjän vastuuta neuvotella omasta palkkiostaan.
”Jos kaikki muut tuotannon tekijät ovat pysyneet samana, tuo [palkkioiden jumittaminen] kuulostaa oudolta. Mutta voi olla, että palkkioista ei ole neuvoteltu.”
Laiho viittaa Kirjailijaliiton selvitykseen, jonka mukaan 57 prosenttia vastaajista ei neuvotellut lainkaan kustantamoiden tarjoamista palkkioista. Hän haluaisi tietää, miten iso osa kääntäjistä on yrittänyt neuvotella ansioita korkeammaksi, ja miten moni on allekirjoittanut sopimuksen suoraan. Kirjailijaliiton kyselyn vastaajat kuvaavat neuvotteluja vaikeiksi ja epätasa-arvoisiksi.
Kääntäjien neuvotteluaseman puutetta Laiho ei ensin kommentoi. Hän kertoo myös, ettei voi kommentoida itsensätyöllistäjien kollektiivisia neuvotteluja.
Myöhemmin haastattelun aikana hän pohtii, kuinka neuvotteluaseman puute ”on tietysti pulma”, jos joku muu on valmis tekemään työn ehdotetulla hinnalla.
Laiho toimii myös Medialiiton kirjoista ja oppimateriaaleista vastaavana toimialajohtajana. Medialiitto ei ole halunnut neuvotella Journalistiliiton kanssa media- ja kustannusalan freelancerien palkkioista ja työehdoista. Se on vedonnut tulkintaansa, jonka mukaan kollektiivinen sopiminen olisi nykyisen kilpailulainsäädännön valossa laitonta.
Euroopan komissio puolestaan toteaa suuntaviivoissaan, että kollektiivinen sopiminen on sallittua esimerkiksi silloin, kun yksinyrittäjien neuvotteluasema on heikko verrattuna taloudellisesti vahvemman yrityksen neuvotteluvoimaan.
Entä voisiko kääntäjien palkkioita nostaa samaa vauhtia työsuhteisten ansioiden kanssa? Laihon vastaus on varautunut.
”Olisi se minusta mukavaa, että ihmiset saisivat enemmän rahaa”, Laiho sanoo.
Sen jälkeen hän huomauttaa, että kohonneet palkkiot ovat ”tuotantotekijä” ja että kustannusalalle ei muutenkaan kannata tulla omaisuuden tekemistä varten.
Minkälainen vastuu kustantamoilla on huolehtia siitä, että heidän käyttämiensä kääntäjien ansiotaso seuraa esimerkiksi kustantamoiden työsuhteisten ansiotasokehitystä?
”Kustantajalla ja sopimuskumppanilla on aina vastuu siitä, että ei tehdä kohtuuttomia sopimuksia, mutta ei tässä kai siitä ole kysymys. Jos tässä on markkinaehtoisesti määräytynyt yksittäiset sopimukset, ne elävät siinä maailmassa.”
Laiho pohtiikin, kuinka markkinalogiikan mukaan kääntäjien pitäisi lakata tekemästä töitä ja lähteä alalta, jos palkkioiden kipuraja tulee vastaan. Tällöin kääntäjistä tulisi pulaa, ja hinnat alkaisivat nousta, kun kukaan ei olisi valmis kääntämään tekstiä aiemmin tarjottuun hintaan.
”Tässä ollaan filosofisen kysymyksen äärellä. Missä kohtaa laukeaa toisen osapuolen eettinen velvollisuus tarjota enemmän rahaa, jos sitä ei toinen pyydä tai sitä ei tarvitse muuten maksaa?”
Uusimmassa lehdessä
- Ylen Kajaanin kutistunut toimitus seuraa koko Kainuuta. Seurasimme päivän, miten väki riittää deskiin, Oulujärven jäälle ja Suomussalmelle pitkän ajomatkan päähän.
- Ministeriö lupaa suitsia työttömyyskorvausten selvitysbyrokratiaa
- Milloin verkossa roihuava rasismi kelpaa juttuaiheeksi?
- Kulturtidskrifter slåss om krympande anslag – Astra har näsan över vattenytan