Samuel Savolainen seurasi isänsä jalanjälkiä Avun päätoimittajaksi

Samuel Savolainen, 38, aloitti helmikuussa Avun päätoimittajana. Hänen vastuulleen kuuluvat myös A-lehtien digimediat Apu360 ja Aitio. Savolainen on toiminut aiemmin muun muassa urheilumedia Aition vastaavana tuottajana, Urheilulehden uutispäällikkönä ja Hämeen Sanomien urheilutoimituksen esihenkilönä.

Edeltäjäsi Ville Pernaa irtisanoutui kolmen kuukauden jälkeen. A-lehdissä on käyty myös muutosneuvotteluja. Millainen hetki tämä on aloittaa Avussa?

Filosofiani on katsoa eteenpäin. Nopeastihan asiat tapahtuivat, mutta niin ne joskus elämässä tapahtuvat. Tämä tehtävä tuli eteen, enkä suuresti epäröinyt siihen tarttumista.

Millainen ilmapiiri Avun toimituksessa on näiden käänteiden jälkeen?

En tiedä näytteleekö toimitus, mutta mielestäni minut on otettu hyvin vastaan. Meillä on ollut hyvä toimeen tarttumisen ilmapiiri.

Miksi juuri sinut valittiin Pernaan seuraajaksi?

Vaikea itse vastata, miksi joku muu on päättänyt palkata minut. Ehdin olla Aition vastaavana tuottajana yksitoista ­kuukautta, ja siitä on tullut kehuja. Minulla on toimeenpanokykyä ja suoraviivaisuutta tulevaa lehtiuudistustakin silmällä pitäen.

Mitä uudistuksessa on tarkoitus muuttaa?

En voi vielä kertoa, mutta muutakin kuin fontti.

Taustasi on enimmäkseen urheilujournalismissa. Millainen askel tämä sinulle on?

Se on maksimaalinen haaste, mutta ihminen on onnellinen ottaessaan vastaan sellaisia. Olen kahden päätoimittajan poika. En ainakaan katkaissut perheen perinnettä.

Mitä Avun kaltaisen yleisaikakauslehden journalismi voisi oppia urheilujournalismista?

Urheilu on yhdenlainen yhteiskunnan peili. Olen ollut urheilussakin kiinnostunut taustojen selvittelystä enemmän kuin tuloksista. Urheilujournalismi on samaa yhteiskunnan selittämistä kuin muukin journalismi.

Mitä ajattelit lapsena siitä, että isäsi Veli-Antti Savolainen oli Avun päätoimittaja?

Hänhän oli myös Iltalehdessä ja ­Uudessa Suomessa päätoimittajana. Avussa hän lopetti syntymävuonnani (1986), mutta hänen työstään muistan sen, että isä oli paljon puhelimessa, ja repi isän hommiin sen ajan, minkä pystyi. Nyt pääsen taiteilemaan samalla ­tavalla omien poikieni kanssa.

Miten selviät laajasta työnkuvastasi?

Yhdessä entisen työnantajan suosituskirjeessä lukee, että ”vaikka Savolaisen ­työkuorma oli usein kohtuuton, niin jarrujen painaminen ei auttanut”. Olen tottunut kovaan työntekoon.

Printti-Avun lukijat eivät ole nuoria. Millainen sen tulevaisuus on?

Apuhan on pitänyt todella hyvin pintansa. Printti on keskeinen osa tekemistämme. ­Samalla on selvää, että meidän täytyy vahvistaa myös digitekemistämme monikanavaisemmaksi.

Kuka on ammatillinen esikuvasi?

On vastattava, että isäni. Vanhempiaan ­oppii ymmärtämään parhaiten silloin, kun elää samoja vaiheita kuin he aiemmin. Tuntuu, että en ole koskaan ymmärtänyt isääni yhtä hyvin kuin nyt. Hän on kitsas kehuissaan, mutta tästä iso mies kyllä liikuttui.