Sananvapaus

Kommentti: Toimittajien häirintä on totta – ja se on saatava loppumaan

Ilja Janitskinia ja Johan Bäckmania syytetään Ylen toimittajan kunnian törkeästä loukkaamisesta ja tämän vainoamisesta. Oikeudenkäynti jatkuu torstaina.
Fakta on, että toimittajien massiivinen häirintä on ollut ja on edelleen mahdollista”​, Nina Erho kirjoittaa.

Ylen toimittajaa Jessikka Aroa on vainottu ja hänen kunniaansa on loukattu törkeästi.

Hänestä on vuosina 2015–2016 esitetty tai sallittu esitettävän valheellisia tietoja tai vihjauksia MV-lehden sivuilla yhteensä 27 eri artikkelissa. Artikkeleihin on liittynyt halventavia ja loukkaavia lukijakommentteja.

Arosta on julkaistu Twitterissä erittäin suuri määrä viestejä, joissa on käytetty halventavia nimityksiä, kyseenalaistettu hänen ammattitaitoaan toimittajana, kommentoitu hänen ulkonäköään alentavasti ja jaettu häntä halventavaa ja sisällöltään vääristeltyä aineistoa.

Muun muassa näin sanotaan MV-lehden perustajalle Ilja Janitskinille ja dosentti Johan Bäckmanille Helsingin käräjäoikeudessa luetuissa syytteissä.

”Aron elämänlaatu on vakavasti heikentynyt, ammatin harjoittamista on rajoitettu, häneen kohdistuu myös impulsiivisen väkivallan uhka. Hän ei uskalla kävellä kadulla Suomessa. Hänen elämänsä on tuhottu”, kuvasi Aron asianajaja Martina Kronström vihakampanjan seurauksia STT:n uutisessa.

 

Toimittajien järjestelmällisessä häirinnässä on siitä aiheutuvien kärsimyksen, vahingon, pelon, ahdistuksen ja elämän rajoittumisen lisäksi huomionarvoista se, että sillä on muitakin kuin henkilöön käyviä motiiveja. Sillä yritetään vaikuttaa tiedonvälitykseen ja koko yhteiskuntaan.

Poliisihallituksessa työskentelevä poliisiylitarkastaja Mikko Eränen arvioi 15. kesäkuuta ilmestyneessä Journalistissa, että maalittaminen on yksilölle kohtuutonta, mutta pohjimmiltaan kyse on siitä, että yksilöiden kautta pyritään horjuttamaan instituutioiden luotettavuutta ja uskottavuutta.

Muun muassa Venäjästä ja turvapaikanhakijoista kirjoittaneisiin toimittajiin kohdistuva vaino saa myös kollegat miettimään, onko tietyistä aiheista kirjoittaminen niin tärkeää, että koko elämän ja työelämän tuhoutumisen riski kannattaa ottaa.

 

Riskialtista on myös häirintää käsittelevän oikeudenkäynnin seuraaminen ja siitä raportoiminen.

Helsingin käräjäoikeudessa median edustajat ja MV:n tekijät ja fanit tavoittelivat oikeussalin harvalukuisia yleisöpaikkoja tiiviissä jonoissa. Tuloksena MV:n väki sai tilaisuuden ilmaista journalisteille elein, ilmein ja sanoin samaa vihaa ja halveksuntaa, jonka Jessikka Aroon kohdistuneita ilmentymiä käsiteltiin sisällä salissa.

Seurauksena oikeudenkäyntiä seuranneet toimittajat pohtivat, julkaistako juttu nimellä vai nimettömänä. Mediatalot taas joutuvat miettimään, keitä toimittajia voidaan turvallisesti lähettää seuraamaan oikeudenkäyntejä.

 

Kaiken tämän myötä kasvaa riski siihen, että tiedonvälitys ja tiedonsaanti rajoittuvat ja sananvapaus kärsii.

Mahdollista on, että mielipiteitä jakavia asioita käsitteleviä tekstejä ja videoita alkavat laatia yhä enemmän muut kuin journalistit, joiden tavoite on jakaa tarkistettua tietoa ja tukea demokratiaa moniäänisen tiedonvälityksen avulla.

Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio oli Journalistissa 15. kesäkuuta sitä mieltä, että periaatteessa moniäänisyyttä edustaa myös vaihtoehtomedia – niin kauan kuin sävy pysyy asiallisena.

Olen samaa mieltä. Demokratiaan ja sananvapauteen kuuluu myös se, että erilaisia näkemyksiä voi esittää.

Sananvapauteen ei kuitenkaan kuulu oikeus halventaa, kyseenalaistaa, nimitellä, ahdistella, pelotella ja uhkailla toisia tarkoituksena lamauttaa heidät yksilöinä ja työnteossa. Siihen ei kuulu oikeus levittää ja pyöritellä toisten yksityiselämään liittyviä tietoja painostustarkoituksessa riippumatta siitä, ovatko tiedot julkisesti saatavilla.

Jos se on mahdollista, sananvapaus tulee ikään kuin syöneeksi itsensä.

 

Helsingin käräjäoikeudessa Ilja Janitskin, syytteissä hänen sijaisekseen tulkittu henkilö ja Johan Bäckman yrittävät kukin tavallaan väistää vastuuta Jessikka Aroon liittyvistä kirjoituksista ja toimista.

Muun muassa törkeistä kunnianloukkauksista syytetty Janitskin ei katso olevansa vastuussa perustamansa ja vuosia yhtiönsä kautta omistamansa sivuston julkaisemasta materiaalista. Ei, vaikka lain mukaan julkaisijan tulee määrätä verkkojulkaisullekin vastaava toimittaja, jonka tehtävänä on muun muassa johtaa ja valvoa toimitustyötä ja päättää sisällöstä, kirjoitti STT tällä viikolla.

STT:n mukaan Bäckman kiistää vainoamisen ja törkeät kunnianloukkaukset. Samoin hän kiistää tunteneensa Janitskinia tai tehneensä tämän kanssa yhteistyötä Venäjän informaatiovaikuttamista tutkineen Aron mustamaalaamiseksi. Bäckman myöntää tilanneensa Aron vanhan sakkotuomion käräjäoikeudesta mutta kiistää lähettäneensä sitä Janitskinille.

Syyttäjän mukaan Bäckman on kirjottanut MV:ssa julkaistun, tuomioon liittyvän artikkelin.

On erittäin tärkeää, että todisteet syytteiden ja tuomioiden tueksi tutkitaan ja syytettyjen näkemykset kuunnellaan.

Lopulta kyse on kokonaisuuksista. Fakta on, että toimittajien massiivinen häirintä on ollut ja on edelleen mahdollista. Haitalliseen vaikuttamiseen tähtäävään häirintään ryhtyvien on some-aikakaudella liian helppo yllyttää siihen iso joukko ihmisiä mukaan.

Häirinnällä on haitallista vaikutusta yksilöihin ja yhteiskuntaan. Siksi se on saatava loppumaan. Yksi keino on tekojen punnitseminen oikeudessa. Toinen on lainsäädännön kehittäminen edelleen häirintään puuttumista helpottavaan suuntaan.

Jos toimittajien hiljentämiseen pyrkivä vaikuttaminen saa jatkua, se tarkoittaa kehitystä kohti pelolla johdettua, yksiäänistä yhteiskuntaa.