Euroopan unionin uusi medianvapausasetus (EMFA) vahvistaa median moniarvoisuutta ja riippumattomuutta EU:n jäsenvaltioissa. Pyrkimyksenä on suojella mediaa ja sen moniarvoisuutta poliittiselta ohjailulta ja taloudelliselta kuritukselta.
Säädös syntyi reaktiona kehityskulkuihin, jotka ovat rapauttaneet demokratian ja oikeusvaltion perustaa esimerkiksi Unkarissa ja Slovakiassa. Näissä maissa vallanpitäjät ovat asteittain valjastaneet mediaa palvelemaan omia etujaan.
Asetuksen voimaantulo ei voisi olla ajankohtaisempi Suomelle, jossa Yleltä on päätetty leikata lähes 70 miljoonaa euroa. Leikkaus toteutetaan jäädyttämällä Yle-veron indeksitarkistukset kolmeksi vuodeksi ja korottamalla Ylen valtiolle maksamaa arvonlisäveroa.
Valtion taloutta Ylen kurittaminen ei auta, sillä Ylen rahoitus on hoidettu jo vuodesta 2013 erillisellä Yle-verolla. Kansalaisten maksama Yle-vero toki leikkauksen myötä kevenee, mutta vuositasolla veronmaksaja säästää korkeintaan kolme euroa. Lisäksi noin miljoona pienituloisinta on vapautettu verosta kokonaan.
Koska positiivisia taloudellisia vaikutuksia Ylen ”säästötalkoilla” ei ole, eduskunnan päätöstä leikata Yleltä ei voi tulkita muuksi kuin poliittiseksi ja ideologiseksi toimenpiteeksi.
On sinänsä hyvä asia, että päätökset Ylen rahoituksesta tehtiin parlamentaarisesti eli kaikkien eduskuntaryhmien kesken. Olisi ollut vielä vaarallisempaa, että Ylen rahoitus olisi siirtynyt suoraan hallituksen valmisteltavaksi.
Parlamentaarinen sopu ei kuitenkaan syntynyt ihanteellisella tavalla. Osa oppositiopuolueista suostui kompromissiin lähinnä siksi, että yksi hallituspuolue uhkasi viedä rahoituksen hallitukselle, jos ne eivät suostu esitettyihin kurjistuksiin.
Näyttää siis siltä, että osana politiikan polarisoitumista Yle-päätöksenteko on kriisiytynyt. Päättäjät ovat Ylen kanssa hukassa.
On myös muistettava, että poliitikot ovat jäädyttäneet Ylen rahoituksen indeksitarkistukset jo kahdesti aiemminkin, vuosina 2014 ja 2016. Tämä tarkoittaa sitä, että kun Yle-vero on vuoden 2027 loppuun mennessä ollut käytössä 15 vuotta, on tästä ajasta indeksiehto ollut jäädytettynä yhteensä seitsemän vuotta.
Kaikkina kolmena kertana eduskunta on jäädyttänyt indeksiehdon säätämällä erillisen lain, jolla se on päättänyt olla noudattamatta voimassa olevaa lakia. Näin poliitikot ovat näppärästi kumonneet omat ja kollegoidensa aiemmat päätökset turvata Ylen toiminta kulujen kasvaessa.
EU:n medianvapausasetuksen näkökulmasta Ylen rahoituksen jatkuva vatvominen on ongelmallista.
Ensinnäkin EMFA määrää, että julkisen palvelun mediayhtiöiden resurssien pitää olla riittävät, kestävät ja ennakoitavat. Toiseksi rahoituksen olisi perustuttava avoimiin ja puolueettomiin kriteereihin – ei poliittisiin sanelupäätöksiin, jotka voivat vaihdella vaalikaudesta toiseen. Kolmanneksi median rahoitus tulisi mieluiten päättää useaksi vuodeksi kerrallaan ja sitoa julkisen palvelun tehtävään.
Yleen nyt kohdistetut leikkaukset eivät noudata määräyksen henkeä eivätkä edes kirjainta. Rahoitusta ei voida hyvällä tahdollakaan kuvata ennakoitavaksi, jos indeksirahoituksen jäädyttämistä ehdotetaan syyskuussa, siitä säädetään joulukuussa ja se toteutuu tammikuussa – niin kuin nyt tapahtui.
Ylen toistuvan kurittamisen lopettamiseksi medianvapausasetuksen yksiselitteiset kirjaukset tulisi ottaa huomioon, kun kansallisia lakeja säädetään. Valitettavasti Ylen rahoituslakia syksyllä säädettäessä EMFA:n kirjauksista ei piitattu eikä niihin edes viitattu. Toistuva poliittisesti motivoitunut puuttuminen rahoitusmalliin on säädöksen vastaista.
Eduskunnalle huhtikuussa annetussa hallituksen esityksessä Yle-lain muuttamiseksi väitetään, että Suomen nykyinen lainsäädäntö jo täyttää EMFA:n vaatimukset. Perusteluna esitetään se, että rahoituksen muutoksista on päätetty parlamentaarisesti.
Tämä tulkinta on kyseenalainen. Parlamentaarinen sopu ei itsessään takaa rahoituksen riittävyyttä eikä pitkäjänteisyyttä, jos sopu tarkoittaa sitä, että journalistisen tehtävän hoitamiseen varattu rahoitus voidaan hallitusenemmistön tahdon mukaisesti katkaista poliittisessa pelissä milloin tahansa.
Julkisen palvelun median ei pidä olla poliittisten kompromissien pelinappula. EMFA ei ole symbolinen julistus, vaan osa meitä sitovaa EU-oikeutta. Sen määräyksiä pitää soveltaa kokonaisuudessaan – ja vakavasti.
Jos Suomi haluaa säilyttää paikkansa sananvapauden mallimaana eikä ajautua sen tarkkailuluokkalaiseksi, Yleisradion rahoitus on irrotettava päivänpolitiikasta ja sidottava journalistiseen tehtävään, kuten EU nyt selvästi edellyttää.
Päivitetty 29.4. kello 9.29: Korjattu virheellinen linkki hallituksen esitykseen.
Uusimmassa lehdessä
- Pitääkö journalismin valita puolensa, jotta maailma pelastuisi? Journalistin toimittaja Manu Haapalainen kysyi itseään viisaammilta.
- Marjaana Varmavuori haluaa saada ihmiset saman pöydän ääreen
- Paikallisen median pitää vaalia paikallista keskustelua
- Jobbet som lokalreporter gav otippat socialt trumfkort