Samaan aikaan, kun ammattiyhdistykset taistelevat lakko-oikeudesta, palkankorotusten kymmenyksistä tai kenties kuudennesta kesälomaviikosta, maailma taistelee olemassaolostaan.
Kirjoitin juuri ilmestyneeseen joulukuun Journalistiin laajan artikkelin ay-liikkeen tulevaisuudennäkymistä. Työntekijäliitoilla on eri alojen työnantajiin edelleen myös merkittävää vaikutusvaltaa. Siksi halusin kysyä osalta liittojohtajia myös sitä, pitäisikö ammattiliittojen käyttää lobbausvoimaansa varmistamaan, että työnantajat tekevät kaikkensa globaalin tuhon ehkäisemiseksi.
Kaikissa liitoissa asiasta ei innostuttu.
”Me olemme edunvalvontajärjestö, ja meidän ykkösfokuksemme on oltava siinä”, Journalistiliiton puheenjohtaja Marjaana Varmavuori sanoi.
”Toki jos jäsenistöltä tulee painetta ottaa kantaa asioihin, teemme niin mieluusti, kuten teimme Gaza-kysymyksessä.”
Rakennusliiton Kimmo Palonenkaan ei innostunut.
”Ymmärrän täysin, että ilmastonmuutos on elämän ja kuoleman kysymys”, Palonen sanoi.
”Mutta kun ajattelen meidän jengiä… Jos täältä Palonen lähtee paasaamaan vihreää siirtymää, niin tässä vaihtuu mies aika pian. Tulee palautetta, että mitä vittua sää horiset, tuommoinen on työnantajan homma. Niin kuin onkin.”
Suomalaisessa työmarkkinamaailmassa ympäristöpolitiikka on pitkään nähty alisteisena talous- ja elinkeinopolitiikalle.
Silti osa liitoista näkee ilmastokysymyksen tärkeäksi myös omassa toiminnassaan.
Esimerkiksi keskusjärjestö SAK:lla ilmastopolitiikka, kestävä kehitys ja yritysmaailman yhteiskuntavastuu ovat olleet agendalla jo vuosia. Niistä ja muun muassa energiapolitiikasta vastaa johtava asiantuntija Pia Björkbacka. Hän on ajanut kestävän kehityksen ja ilmastopolitiikan asiaa SAK:ssa vuodesta 2008 saakka.
Björkbacka muistuttaa, että oikeudenmukaisen vihreän siirtymän käsite juontuu ay-liikkeen agendalle jo 1970-luvun Yhdysvalloista. Jo silloin puhuttiin myös ympäristöasioista, toki lähinnä työntekijöiden terveyteen ja vaikkapa kemikaaliturvallisuuteen liittyen.
”Ilmastonmuutos ja sen vaikutus ihmisten ja yritysten arkipäivään on tunnistettu jo pitkään hyvin”, hän kertoo.
”Toisaalta työntekijät ovat usein epävarmoja, kun yritykset eivät aina kerro heille hyvistäkään toimistaan.”
SAK on lobannut hallituksia tekemään kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa ja sitoutunut omalta osaltaan tavoitteeseen saada Suomesta hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Media ei näistä kuitenkaan ole kiinnostunut, Björkbacka valitteli.
”On kuin media ei tunnistaisi SAK:ta ympäristöasioissa relevantiksi toimijaksi. Mutta jos työntekijöillä ei ole turvallista elinympäristöä ja luonto tuhoutuu, mitä meillä on jäljellä? Kyllä tällainen alkaa olla ay-liikkeelle ihan ydintoimintaa.”
Aiemmin mainittu Rakennusliitto on yksi SAK:n jäsenjärjestöistä.
Björkbacka huomautti esimerkiksi äärimmäisten helleaaltojen vaikuttavan vaikkapa rakennustyöläisiin jo Suomessakin. Ilmaston on dramaattisimmissa laskelmissa ennakoitu lämpenevän Suomessa jopa kuusi astetta.
Journalistin laajassa ay-jutussa puhutaan siitä, millaisia uusia avauksia ay-liike voisi tehdä. Yhtä selvää vastausta siihen ei välttämättä löytynyt, mutta keskusteluni Pia Björkbackan kanssa vahvisti ajatustani siitä, että ilmastoasioiden selvempi nostaminen agendalle on ainakin yksi mahdollisuus.
Vaikka Rakennusliiton vastaus ilmastokysymykseeni oli vähemmän innokas, Björkbacka kertoi yhteispelin SAK:n jäsenliittojen kanssa toimivan hänen näkökulmastaan erittäin hyvin. SAK:n tutkimusten mukaan jäsenliittojen jäsenetkin pitävät ilmastonmuutosta tärkeänä. Sen torjumiseen osallistuminen lasketaan jo osaksi SAK:n ydintoimintaa.
Media-alan rakenteiden kytkös ilmaston lämpenemiseen voi tuntua epäsuoremmalta kuin vaikka rakentamisen. Toisaalta mediatalojen johto tuntui tiedostavan ilmastotoimien tärkeyden jo vuonna 2019, kun kyselin Journalistin jutussa, millaisin keinoin he pyrkivät kohti hiilineutraaliutta.
Olen varma, että heitä olisi mahdollista kannustaa tekemään nykyistä enemmänkin.
SAK:n visio tässä asiassa on työnantajapuolen kanssa yhteinen, Björkbackakin sanoi.
”Viestimme yrityksillekin on, että jos haluatte olla pystyssä muutaman vuoden päästä, teidän täytyy olla mukana ilmastosiirtymässä.”
Uusimmassa lehdessä
- Aggressiivinen syöpä, helvetilliset vaihdevuodet, vammaisen lapsen syntymä. Minna Ala-Heikkilä, Ani Kellomäki ja Niklas Thesslund tekevät juttuja kokemastaan.
- Media-ala tarvitsisi täydennyskoulutusta, mutta oppilaitosten ei kannata tarjota sitä
- Yritys rekrytoi talousjournalisteja, mutta jätti palkat maksamatta
- Media-alan alkava vuosi kaipaa valopilkkuja