Väärin käytettynä kohdalla-sana on täysin turha

”Donald Trump ja Vladimir Putin puhuvat molemmat imperialistien tavoin, ­mutta Trumpin kohdalla puheita pyritään ymmärtämään.”

Edellisen kaltaiset virkkeet panevat pohtimaan, miten tuosta riesasta ei kerta kaikkiaan päästä eroon.

Yhtä varmaa kuin törmätä lööpeissä päivän Putiniin on bongata melkein mistä tahansa tekstistä kielenhuoltajien klassikkoinhokki kohdalla.

Tavallisessa käytössään kohdalla ilmaisee paikkaa (esim. pysähtyä jäätelökioskin kohdalla). Sanaa käytetään kuitenkin liian usein tarpeettomasti postpositiona, ­kuten ”epäreiluuden tunteen juuret ovat monen kohdalla lapsuudenkokemuksissa”.

Lähes kaikki postpositioturhuudet voi korvata suomalla ajatuksen suomen sijamuodoille. Esimerkin voisi vallan mainiosti todeta tiiviimmin: Epäreiluuden tunteen juuret ovat monella lapsuudenkokemuksissa.

Kohdalla-sanan tärkeilevä käyttö tuomitaan monissa kielioppaissa muoti-ilmaukseksi. Sanoisin, että muotia se on yhtä paljon kuin kirkkaanpunainen kynsilakka tai vaalea trenssitakki – voiko trendata, jos ei ole koskaan unohtunut?

Kielenhuoltajat ovat aiemmin paheksuneet ilmausta muun muassa Virittäjä-lehdessä (1961), Kielikellossa (1981) ja Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa (2000). Trendien kertautumisen nimissä nyt taitaa olla sopiva ­aika muistuttaa kohdalla-postposition paperinmakuisuudesta.

Ei se kyllä tekstiä mitenkään selkeytä. Mitä mahtaa tarkoittaa, että ”Erikan kohdalla moni provosoituu jo siitä, että Erika on Erika”? Entä jos vain jättäisi kaksi ­ensimmäistä sanaa pois?

Koomisimmillaan kohdalla on silloin, kun sen tulkitsee kirjaimellisesti. Jos ”Suzanne Innes-Stubbin kohdalla musta tyylikäs asu korosti hänen kauniita mittasuhteitaan ja pituuttaan”, tulee väistämättä mieleen, että tasavallan presidentin puoliso poseeraa catwalk­illa erinäisten muotiluomusten seassa. Ei kai sellaista sentään tarkoiteta.