”Erämaa on tietoisesti asettanut itsensä julkisuuteen, kritiikille alttiiksi ja pyrkinyt provosoimalla ison puolueen kannattajia saamaan levikkiä kirjoittamalleen artikkelille ja mielipiteelleen.”
Muun muassa näillä perustein syyttäjä päätti tutkinnanjohtajan esitykseen nojaten lopettaa esitutkinnan tapauksessa, jossa selvitettiin useita Iltalehden toimittaja Ida Erämaahan kohdistuneita kunnianloukkauksia. Iltalehti uutisoi asiasta perjantaina 28. maaliskuuta.
Tutkinnanjohtaja esitti syyttäjälle esitutkinnan lopettamista vähäisyys- ja kustannusperusteilla. Osin tuntemattomaksi jääneiden tekijöiden henkilöllisyyden selvittäminen veisi aikaa ja rahaa, eikä johtaisi kuin kenties sakkoihin. Myöskään yleinen etu ei syyttäjän näkemyksen mukaan vaadi esitutkinnan jatkamista.
Niin kävi tapauksessa, jossa Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu ja useat sananvapausjärjestöt vaativat suomalaiseen journalistiin kohdistuneen vihakampanjan huolellista tutkintaa ja selvää tuomitsemista.
Ei onnistu, koska se vie aikaa, maksaa – ja koska ”mitäs läksit”. Syyttäjän näkökulmasta journalistin työ on kuin veren kerjäämistä nenästään.
Ida Erämaa oli ehtinyt olla Iltalehden kesätoimittajana kuukauden, kun hän kirjoitti kriittisen kolumnin perussuomalaisten suhteesta mediaan heinäkuussa 2023, otsikolla Perussuomalaiset patistamassa toimittajia takaisin Kekkosen ruotuun.
”Perussuomalaisten ministereiden äärioikeistokytköksiä pulpahtelee esiin kuin tatteja sateella. On hälyttävää, että perussuomalaiset haluavat rajoittaa lehdistönvapautta, kun media tuo näitä kytköksiä esiin”, Erämaa kirjoitti.
Kolumnista alkanut myllytys sai poikkeukselliset mittasuhteet. Tähän vaikutti osaltaan se, että Erämaan nosti nimellä tikun nokkaan joukko tunnettuja politiikkoja, kuten Sebastian Tynkkynen (ps.), Tere Sammalahti (kok.), Onni Rostila (ps.), Wille Rydman (ps.) ja Ben Zyskowicz (kok.). Erämaa kertoi kokemastaan Journalistin haastattelussa syksyllä 2023.
Erämaa teki useita rikosilmoituksia henkilöistä, jotka olivat lähettäneet hänelle uhkaavia viestejä, levittäneet hänestä väärää tietoa sekä kommentoineet häntä halventavasti ja seksuaalissävytteisesti. Kyse ei ollut journalistisen työn arvostelusta. ”Palautetta” lähettäneiden oli tarkoitus pelotella ja loukata.
Syyttäjän ja tutkinnanjohtajan mukaan osa Erämaahan kohdistuneista kommenteista todennäköisesti ylitti sen, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä arvosteluna julkisessa tehtävässä toimivaa kohtaan. Molemmat kuitenkin päätyvät siihen, ettei näitä kommentteja kannata oikeudessa asti käsitellä. Syynä on, että tapauksessa tulisi tutkinnanjohtajan arvion mukaan sovellettavaksi rikoslain peruste lieventää tuomiota silloin, kun asianomistaja ”poikkeuksellisesti myötävaikuttanut” rikoksen tapahtumiseen:
”Erämaa on kirjoittanut kaikista perussuomalaisista, joka kattaa kaikki puolueen jäsenet ja voidaan tulkita kohdistuvan myös kaikkiin perussuomalaisia äänestäneisiin henkilöihin. Erämaan on täytynyt tiedostaa kirjoituksensa aiheuttavan kritiikkiä ja kommentointia käyttäessään tehokeinona suuren ihmisjoukon leimaamista äärioikeistolaisiksi ja eräiden tulkintojen mukaan myös jopa natseiksi.”
”Poikkeuksellinen myötävaikuttaminen” oli siis tässä tapauksessa kolumnin kirjoittaminen valtakunnalliseen lehteen poikkeuksellisen herkkänahkaisesta puolueesta.
Nurinkurisesti syyttäjä ja tutkinnanjohtaja vetoavat perusteluissaan myös korkeimman oikeuden ratkaisuun tapauksessa, jossa toimittaja ja tietokirjailija Johanna Vehkoota syytettiin äärioikeistolaisista ja rasistisista mielipiteistään tunnetun paikallispoliitikon Junes Lokan kunnian loukkaamisesta. Korkein oikeus katsoi, etteivät Vehkoon käyttämät ilmaisut ylittäneet hyväksyttävän rajoja, kun ottaa huomioon Lokan julkisuudessa esittämät tiettyjä ihmisryhmiä halventavat ja vihamieliset kannanotot.
Lokan vuosia jatkunut, hänelle myös rikostuomioita tuonut toiminta siis vertautuu syyttäjän nyt tekemässä päätöksessä kolumnin kirjoittamiseen. Oikeusvaltion näkökulmasta on erittäin ongelmallista, että journalistin työ olisi häneen kohdistuvissa rikoksissa lieventämisperuste.
Vehkoon oikeusjutun piti olla sananvapautta tukeva ennakkotapaus. Tutkinnanjohtajan ja syyttäjän perusteissa se kääntyi päälaelleen.
Erämaan tapaus on jälleen yksi osoitus siitä, miten epäjohdonmukaisesti poliisi tutkii ja vie oikeuteen kunnianloukkaustapauksia. Helsingin yliopiston vuonna 2022 julkaiseman tutkimuksen mukaan ylipäätään vain harva kunnianloukkauksesta tehty rikosilmoitus etenee esitutkintavaiheesta syyteharkintaan. Tutkijoiden mukaan esitutkintaa ei välttämättä toimiteta vakavammissa tapauksissa, kun taas jotkut vähäiset jutut saatetaan tutkia huolella. Tutkinta on sattumanvaraista.
Erämaan tekemien rikosilmoitusten tutkinta päättyi tuloksetta. Samaan aikaan esimerkiksi rikosepäily eduskunnan puhemiehen Jussi Halla-ahon (ps.) kunnian loukkaamisesta eteni paljon nopeammin rikosilmoituksesta kuulusteluihin ja syyteharkintaan.
Journalisteihin heidän työnsä vuoksi kohdistuvat rikokset eivät ole vähäisiä. Niiden tarkoitus on vahingoittaa, pelotella ja vaientaa, rajoittaa vapaata mediaa ja siten nakertaa demokratiaa. Siksi niiden huolellinen tutkiminen olisi yleisen edun mukaista.
Näyttää siltä, etteivät poliisi ja syyttäjä vieläkään ymmärrä tätä, vaikka journalistien häirinnän ja uhkailun vaikutuksista on puhuttu vuosikausia. Erämaahan kohdistuneiden uhkausten tutkinnan poliisi lopetti jo ennen syyttäjän päätöstä.
Pahimmatkin solvaajat saivat anteeksi, olihan heillä ”provosoinnista” paha mieli. Vaikutus medianvapaudelle on kylmäävä, eikä se ole kenenkään edun mukaista.
Lokakuussa 2023 Suomen ulkoministeriö vakuutti Euroopan neuvoston alaisuudessa toimivalle, medianvapautta puolustavalle The Safety of Journalists Platform -verkostolle, että poliisi tutkii Erämaan asian. Vastauksen mukaan Suomen valtio ja hallitus ovat sitoutuneet suojelemaan ilmaisunvapautta kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla.
Paitsi ilmeisesti siis, jos se vie poliisin aikaa, rahaa tai jos ”toimittaja aloitti”.
Journalistin työtä ei voi tehdä kuin julkisesti, asettamalla itsensä kritiikille alttiiksi ja usein niin, että se voi suututtaa jonkun. Silti sitä pitäisi voida tehdä ilman, että joutuu henkilöön menevän vihan ja maalittamisen kohteeksi.
Tätä oikeusjärjestelmämme ei tunnu edelleenkään oikein ymmärtävän.
Tekstiä varten on haastateltu Ida Erämaata ja saatu taustatietoja Journalistiliiton juristilta Tytti Orakselta.
Uusimmassa lehdessä
- Perinteisten mediatuotteiden yleisöt kutistuvat, mutta nekin on tehtävä – ja mielellään hyvin. Millaista on tehdä työtä, jolle toiset povaavat jo sukupuuttoa?
- Kimmo Porttilan mielestä urheiluselostaja on hääjuhlien humalainen eno
- Haastattelujen saaminen on vaikeutunut, arvioivat kokeneet journalistit. Miksi asiantuntijat suhtautuvat pyyntöihin nihkeästi?
- Redigeringen av Bonniers finländska papperstidningar flyttar till Sverige
