Sattuu ja tapahtuu

Kasvatusta kasvilla

Olin juuri aloittanut ensimmäisessä työpaikassani etiopialaisessa The Reporter -lehdessä. Olin nuori toimittaja ja politiikan toimituksen ainoa nainen. Koulutukseni ansiosta arvelin tuntevani politiikan läpikotaisin. Luulo osoittautuisi vääräksi jo ensimmäisen artikkelini kohdalla.

Halusin innokkaasti todistaa kykyni, ja sainkin siihen sopivan tehtävän. Minut lähetettiin raportoimaan Afrikan talouskomission demokratian päivän juhlaan. Tein muistiinpanoja pääministerin puheesta ja pyrin kuvaamaan, mitä demokratia Etiopiassa merkitsee.

Vietin kaksi unetonta yötä työskennellessäni artikkelini parissa. Perjantai-illan lähestyessä toimituksessa oli kiire, kun toimittajat viimeistelivät juttujaan ennen painoon menoa. Tuli minun vuoroni istua päätoimittajan viereen kuulemaan palaute artikkelistani.

Päätoimittaja oli lyhyenläntä mies, entinen tuomari. Hän pyysi minua määrittelemään, mitä demokratia tarkoittaa Etiopian kontekstissa. Vastasin toistamalla asioita, joita pääministeri oli tilaisuudessa sanonut.

Yhtäkkiä päätoimittaja tarttui uutishuoneen ruukkukasviin. Ankaralla komentoäänellä hän tivasi minulta, mikä kasvi oli kyseessä. En osannut vastata. Hän repi kasvin irti ruukusta ja heristi sitä minulle.

”Sinun artikkeliltasi puuttuu juuret, aivan kuten tältä kasvilta!”

Hän repi artikkelini palasiksi silmieni edessä.

Purskahdin itkuun. Päätin lopettaa urani saman tien.

Suureksi yllätyksekseni päätoimittaja kuitenkin halasi minua ja pyyhki kyyneleeni.

”Et tule koskaan unohtamaan tätä päivää”, hän sanoi.

”Älä toista, mitä joku muu sinulle sanoo. Tutki itse ja tee jutuista tasapainoisia.”

Viisitoista vuotta myöhemmin muistan päätoimittajan läksyn.

Lue lisää aiheista: