Journalismi

Bilehuutelusta on valovuosien matka sen todistamiseen, että huuto viittaisi huumausaineiden käyttöön, kirjoittaa toimittaja Manu Haapalainen 

Suomalaisten tiedotusvälineiden vahvuuksiin ei kuulu itsekritiikki. Tämä on nähty jälleen pääministeri Sanna Marinin ympärille mediassa nostetun bilekohun jälkipyykissä.

Ensin maanantaina 22.8. julkaistiin useissa medioissa STT:n toimittajien tekemä kiertohaastattelu, jossa suurten tiedotusvälineiden päätoimittajat totesivat toimineensa kohun uutisoinnissa lähes täydellisesti.

Myöhemmin samalla viikolla Yle julkaisi verkkosivuillaan uutispäätoimittaja Riikka Räisäsen pidemmän (ja paremman) analyysin median suoriutumisesta.  

Median itsearvion pääargumentti on se, että vapaan median kuuluu kertoa päättäjien tekemisestä – media ei luultavasti olisi vapaa, jos pääministerin ja hänen ystäväporukkansa bileillat vaiettaisiin kuoliaiksi.  

Argumentti on kuitenkin olkiukko. Tuskin kukaan on sitä mieltä, että Marinin biletystä ei saisi uutisoida. Tärkeämpää olisi miettiä, miten uutisoidaan. Sitä pohdintaa on toistaiseksi nähty vähemmän.  


  1. Instagram-video.  

Riikka Räisänen pohtii kirjoituksessaan jonkin verran sitä, miksi mediat hänestä tekivät oikein julkaistessaan yksityiseltä Instagram-tililtä toistaiseksi tuntemattomalla tavalla vuotaneet videot. Ylen julkaisupäätökseen vaikuttivat muun muassa se, että Marin myönsi heti videon olevan aito, sekä se että Marinin ja hänen julkkisystäviensä yksityisyydensuoja on alempi kuin rivikansalaisen.  

Marinin ystävien kohdalla asia ei ole ihan yksiselitteinen. Journalistin ohjeiden mukaan tiedotusväline voi julkaista yksityiselämään liittyvän arkaluontoisen seikan ilman asianomaisen lupaa, jos sillä on poikkeuksellinen yhteiskunnallinen merkitys.  

On tulkinnanvaraista, onko muiden seurueen jäsenten kuin Marinin juhlinnalla yhteiskunnallista merkitystä. Selvää sen sijaan on se, että mediat ottivat ensiksi ehtineen Iltalehden johdolla tietoisen riskin. Sanoma ja Iltalehti ovat parhaillaan Korkeimmassa oikeudessa vastaavasta tapauksesta, jossa formulatähti Kimi Räikkösen Instagram-tililtä levitettiin kuvamateriaalia mediaan.

Markkinaoikeus tuomitsi mediat syksyllä 2021 sakkoihin.

Instagramin käyttöehdoissa muuten sanotaan, että tileiltä ”ei saa kerätä tietoja valtuuttamattomilla tavoilla.” 


  1. Marinin ystävät 

Helsingin Sanomien pääkirjoituksen 18.8. mukaan Marin on ”osoittanut huonoa harkintaa asettaessaan oman maineensa ja pääministeri-instituution riippuvaiseksi henkilöistä, joihin ei kannattaisi luottaa.”

Marinin pitäisi siis Helsingin Sanomien mukaan valita ystävänsä toisella tavalla, paremmin. Marinin juhlaseurueeseen kuuluivat muun muassa kansainvälisesti menestynyt poplaulaja Alma, mallina työskennellyt Sabina Särkkä, radiojuontaja Veronica Verho sekä kansanedustaja Ilmari Nurminen.  

Kyse ei ole pahantekijöistä tai rikollisista.  

Mikään oikea media ei toki ole käsitellyt Marinin ystäväpiiriä yhtä pahantahtoisella raivolla kuin huumausaineasiantuntijaksi alppihiihtämällä pätevöitynyt Kalle Palander, joka Aleksi Valavuoren ”ohjelmassa” tiesi Marinin seurueen rypevän kokaiinissa yhtenään. 

Ihmettely Marinin ystäväpiiristä on silti pitkälti median luomaa. Muun muassa Helsingin Sanomien olisi pitänyt valita sanansa paremmin. Miksi Marinin seurue olisi lähtökohtaisesti huonompaa seuraa kuin joku muu seurue? 

Marin itse kommentoi ystäväpiiriään niin kuin nyt ihminen ystäviään kommentoi. ”En arvota ihmisiä heidän ammattiensa perusteella”, hän sanoi.  


  1. Huumejahti 

Oma lukunsa on median innokas tempautuminen mukaan sen selvittämiseen, puhutaanko Marinin bilevideolla jauhoista.  

Iltalehti julkaisi saman tien klassikoksi muodostuneen spektrianalyysinsä, jonka piti todistaman, että jauhoista puhuttiin.

Analyysin validiutta on sittemmin pohdittu, ja tähänkin mennessä lienee epäselvää muillekin kuin tämän kirjoittajalle, oliko se mistään kotoisin.  

Tärkein jäi kuitenkin kysymättä: Jos videolla tosiaan puhutaankin ”jauhojengistä”, niin mitä sitten?  

Vastaan kysymykseen nyt: Ei mitään sitten.  

Bileiden tuoksinasta huudelluista höpöhöpöistä on valovuosien matka sen todistamiseen, että huuto viittaisi esimerkiksi huumausaineiden käyttöön.  

Mutta vihjailuunhan voi toki aina lähteä mukaan. Uutisointi ja jauhopuheiden innokas pöllyttely synnytti mielikuvan, että kyllä, huumeita siellä on aika varmasti käytetty, ja kohta “kokkelijuhlista” puhuttiin jo Berliner Zeitungin otsikossa saakka.  

Toimittajat ajattelevat usein, että juttujen synnyttämät mielikuvat ovat lukijoiden vastuulla. Mihinkään pohjaamaton vihjailu tuo kuitenkin mukanaan myös vastuun seurauksista.  

Jos mielenterveys kestää, niitä seurauksia voi käydä tutkimassa esimerkiksi netin syvemmän päädyn keskustelupalstojen Marin-raivoketjuista. Ne eivät tietenkään ole laatumedian synnyttämiä, mutta medialla on kyllä ollut osansa niiden heijastaman ilmapiirin luomisessa.