Miss Suomi Tarja Smura edusti niitä viihdemittelöiden voittajia, joita kilpailuissa olleena toimittajana toivoin ykköseksi. Tarjaa pykäsin voittoon missituomariston jäsenenä talvella 1993.
Liehuvat hiukset, luomumainen olemus, pilkettä katseessa, kun nuori nainen sai kruunun päähänsä. Ilahduin, ja syttyihän maan kauneimmasta vielä kohu.
Hihkaisin ”vaude”, kun työpaikallani Iltalehdessä putkahti uutinen elokuvaohjaaja Renny Harlinin ja Smuran romanssista. Missiorganisaatio sen sijaan tyrmistyi uuden tähtensä kaikkoamisesta Rennyn luo Hollywoodiin.
Sain tiedon, että pariskunta lentää Helsinkiin vaihtaen konetta Kööpenhaminassa. Muutama muu media ja minä lensimme kuvaajan kanssa Tanskaan kohuparia vastaan. Paluulippu oli samaan Helsingin-koneeseen kuin parin jatkolento.
Kööpenhaminassa ennen koneen saapumista ostin kentän myymälästä monenlaista syötävää, kuten pussillisen nakkeja.
Kone laskeutui. Media haastatteli lemmenparia jo Köpiksen kentällä, mutta minä jututin heitä jatkolennolla Helsinkiin, koska onnistuin pääsemään Rennyn viereen koneen etuosan käytäväpaikalla. Tarja viihtyi ihastuksensa kainalossa ikkunan puolella.
Kävi ilmi, että heillä, etenkin Rennyllä, oli kova nälkä. Nakeilleni tuli kysyntää. Renny ahmi nakkeja ja kummasteli, miten istuinpaikkani oli osunut heidän viereensä.
Muu media pällisteli maailmaa koneen takaosassa. Vaikenin siitä, miten sain istumapaikan Suomen tuoreimman julkkisparin vierestä. Saamiseen riitti, että pyysin Kööpenhaminan kentän asiakaspalvelusta paikan paluulennolle ystäväni Tarja Smuran läheltä.
Uusimmassa lehdessä
- Työelämäprofessori Laura Saarikoski haluaa opettaa kannattavan journalismin tekemistä. Opiskelijoita kiinnostaisi enemmän se, miten jaksaa työelämää.
- Luottamushenkilön on oltava diplomaatti, sanoo A-lehtien Elisa Miinin
- Haastattelun ja taustakeskustelun raja on selvä vain periaatteena