”Näin pääset irti sokerikoukusta.”
”Tällainen on DASH-ruokavalio, joka alentaa verenpainetta ja kolesterolia.”
”Syötätkö lapsellesi marjasoseita? Diabetesvaara piilee.”
Oheisista otsikoista ei välttämättä arvaisi, että ravitsemus on haastava tieteenala. Se on tulvillaan kemiaa, lääketiedettä, matematiikkaa, psykologiaakin. Meille taviksille se tarjoillaan silti viitenä vinkkinä ja kuutena kuolemanvaarana.
Etenkin verkkojournalismin rakastamat vinkkilistat eivät välttämättä sisällä epätosia väittämiä, mutta ylenmääräinen yksinkertaistus sotii tieteen olemusta vastaan. Näennäistieteellisestä juttutulvasta on mahdotonta erottaa, mikä on aidosti uutta ja merkityksellistä tietoa.
Sokerikoukku ei ole tieteellinen käsite, vaan suutuntuma on yksilöllinen kokemus, jopa kulttuurinen mieltymys ruoan rakenteeseen ja makuihin.
DASH-ruokavalion taustalla on iso yhdysvaltalaistutkimus, mutta käytännössä se vastaa suomalaista ruokakolmiota. Tämä tylsän virallinen ravitsemussuositus pohjaa satoihin, myös Suomen oloissa tehtyihin, jopa vuosikymmenten mittaisiin tutkimuksiin.
Vauvojen äidit puolestaan saa järkyttymään uutisella marjasoseista. Hiirivauvojen äidit eivät tosin lue Savon Sanomia, joka julkaisi tuon hiirikokeisiin perustuvan uutisen.
Myös aidot ja keksityt tiedekiistat kiinnostavat klikkaajia. Kumpi on vaarallisempaa, liika sokeri vai liika suola? Jos ette tunne oliiviöljyn, palmuöljyn ja rypsiöljyn välisiä kiistoja, pankaapa googlaten!
Vastakkainasettelujen rakentaminen hinnalla millä hyvänsä on tutkijoille erityisen kiusallista. Itsekin olen istunut tutkijan kanssa tv-keskustelussa, jonne toimittajan mukaan ”ihan viime hetkellä tupsahti” myös homeopaatti väittelemään oikeasta ja väärästä terveystiedosta. Jälkeenpäin homeopaattia puolustanut porukka ryhtyi tutkijaa vastaan niin laajamittaiseen somehyökkäykseen, että lopulta siihen puuttui poliisikin.
Aivan liian usein kuulen tutkijoilta, että heidät on asemoitu juttuun vastakkain toisen tutkijan kanssa – kertomatta asetelmaa etukäteen.
”Siinäpä sitten muka kiistelet aamun lehdessä proffan kanssa, joka istuu apurahalautakunnassa käsissään sinun urasi jatko”, eräs tutkija kertoi.
Myös lääkärien hyväksikäyttö ärsyttää.
”Saatan toimittajan mieliksi puolentoista tunnin haastattelun aikana kerran myöntää, että seksi voi auttaa migreeniin. Seksin nostaminen otsikkoon vähättelee kuitenkin sekä minua että ennen kaikkea kärsiviä potilaita”, harmitteli tuttu lääkäri.
Vuosi 2021 on tutkitun tiedon teemavuosi. Suomalaiset luottavat tutkimusten mukaan niin tieteeseen kuin tiedotusvälineisiinsä. Miten säilyttää luottamus? Voiko itseään vastuulliseksi mainostava journalismi flirttailla huuhaan kanssa ilman seurauksia? Minä väitän, että ei voi.
Journalismi menettää uskottavuuttaan, jos se kalastelee helppoja voittoja tieteen pintakuohuista. Yleisön silmissä faktat ja mielipiteet puuroutuvat, kun vahvistamattomat teoriat ja yksinkertaistukset päätyvät myös JSN:n jäsenlehtien palstoille.
Yhteistyö tieteentekijöiden ja tutkimuslaitosten kanssa ei tarkoita kritiikitöntä tutkimustiedotteiden toistamista tai väärinkäytösten piilottelua. Tutkimusten sekä tutkijoiden osaamisen väärinkäyttö asettaa kuitenkin kyseenalaiseksi sekä tutkijoiden että toimittajien ammattitaidon.
Ulla Järvi
58-vuotias Salossa asuva Suomen tiedetoimittajain liiton pääsihteeri ja Tiedetoimittaja-lehden päätoimittaja.
Työskennellyt toimittajana muun muassa Korpilahti-lehdessä ja Lapin lehdissä, Salon Seudun Sanomissa ja Lääkärilehdessä.
Toimittajatutkinto Tampereen yliopis-tosta, maisterin ja tohtorin tutkinnot Jyväskylän yliopistosta. Tutkii terveysviestintää.
Kirjoittanut ja toimittanut useita tietokirjoja. Ahkera kolumnisti.
Kirjoittaa parhaillaan kirjaa työotsikolla ”Armoton media”.